Kesällä haluaa välillä päästä helpolla ruoanlaitosta ja mikäs sen helpompaa kuin uunissa yhdellä kertaa tehtävät ruoat. Uunilohi on ehkä yksi maailman yksinkertaisimmista ruoista, lohifile uunivuokaan, päälle sitruunapippuria ja suolaa.
Kasviksetkaan ei kummoista työtä kaipaa, pilkkomisen vaiva taitaa olla isoin homma. Tällä kertaa uuniin päätyi parsaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja porkkanaa. Mausteiksi kasviksille riittää oliiviöljy, suola, valkosipuli ja vinegrette. Lisäksi heitin päälle fetakuutioita paiston puolivälissä.
Sen verran riehaannuin, että tein vielä lisukkeeksi tsatsikia eli turkkilaista jogurttia, raastettua ja valutettua tuoretta kurkkua, valkosipulimurskaa, suolaa ja sokeria.
Tuskinpa tämä on oikea tapa tehdä kunnon pastasoosia, mutta meillä se tehdään näin. Kai kaikki tiesi, ettei jauheliha kypsy ainoastaan paistamalla? Se kypsyy myös hauduttamalla. Siksipä tämä soosi on meidän pirttimme ykkössuosikkeja. Helppoa, halpaa ja vaivatonta.
Lipstikkasuola on avannut uuden maailman ruoan tekemiselle, eli tästä jäi lihaliemikuutiot kokonaan pois. Sen sijaan ohje on seuraava:
800 g naudan jauhelihaa
2 purkkia tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia
pussillinen (200 g) sipulikuutioita pakkasesta
4 tl lipstikkasuolaa
1 tl sokeria
0,5 tl mustapippurirouhetta
1 rkl basilikaa kuivattuna
1 rkl timjamia kuivattuna
valkosipulijauhetta oman maun mukaan, meillä sitä uppoa hyvinkin 3-4 kl tähän kastikkeeseen
Helppoa. Mitään ei paisteta. Kaikki laitetaan kattilaan, annetaan kiehahtaa ja vähennetään lämpöä niin, että sekoitus juuri ja juuri kiehuu.
Välillä sekoitellaan, tarkistetaan makua, lisämaustetaan jos tarvetta on ja keitellään lisää. Itse keittelen tätä sekoitusta miedolla lämmöllä hyvinkin 3-5 tuntia, vähän päivästä riippuen. Aiemmin lipstikkasuolan tilalla oli 3 lihaliemikuutiota ja 1 tl suolaa. Ei enää. Mainio ja helppo, vaikkakin hidastempoinen, sapuska.
Lisäksi kannattaa keitellä itselleen mieluisaa pastaa. Ja jos oikein viilliintyy, niin lautaselle voi nakkoa ruoan sekaan fetakuutioita. Nam.
Suomen kesä on jollain tapaa täydellinen! Etenkin tänä vuonna, kun vettä on tullut tasaisin väliajoin ja joukkoon on mahtunut ihanan lämpimiä kevät- ja kesäpäiviä.
Vähän kaikki pihassa rehottaa. Mikä enemmän ja mikä vähemmän. Käytin yhden hellepäivän sitä rehotusta hilliten. Auttoi varmasti hetkeksi, mutta samat karkelot on varmuudella vielä edessä ennen syksyä.
Syreeni kukkii villinä, karviaispensaat pitäisi kaivella vielä esiin rikkakasvien keskeltä, puutarhavadelmalle en ole edelleenkään keksinyt järjellistä tukikehikkoa joten narua päätyi ympärille reilusti.
Mustaherukkaa on luvassa, raparperisadosta on korjattu jo ensimmäinen ja lisää tulee. Trampan alustakin tuli tyhjennettyä rikkakasveista ja se jos joku oli urakka. Valkoherukoille tuli tehtyä samalla tilaa. Näytti melkein siltä, että piha ”kasvoi”, sillä vaikka kuinka ihastuttavaa vehreys onkin niin silti se vie näkijältään aluetta.
Lipstikan kakkossatoa odotellaan jo kovin, kaivon renkaassa viihtyvä ruohosipuliakin on makusteltu jo useampaan kertaan. Niin ja mansikat. Vaikka torpassa onkin ihan oma mansikkalavansa, josta odotamme tänä vuonna ensimmäistä varsinaista satoa, niin nämä muuten vaan vanhasta mansikkakannasta pataan heitetyt kaverit ovat intoutuneet kukkimaan ihan hulluna tänä vuonna. Mielenkiinnolla odotan tuleeko niistä satoakin?
Villisikaa on pakkasessa vallan mainiosti ja koska riistaruoat porukalle maistuu, vaikkakaan muut ei niitä uskaltaudu tekemään, niin päädyin eilen ottamaan reilun kilon palapaistisatsin pakkasesta jääkaappiin.
Aikani tuumittua mitä siitä lähtisin tekemään päädyin soveltamaan stroganoffin ohjetta. Lopulta sapuska muotoutui pitkälti pyöräyttäen paistipalat pannulla ja ripottamalla jauhoja pannulla niiden päälle ennen uunivuokaan asettelua. Tässäpä ohje moiseen sapuskaan.
n. kilo villisian paistia paloina
voita paistamiseen
vehnäjauhoja pannulle (ehkä puolisen desiä meni kaikkineen)
0,7 l vettä, jolla huuhdotaan pannu aina paistosatsien välillä
punasipuli kuutioina
3 tl valkosipulimurskaa
(nekin pyöräytin pannun kautta)
Uunipataan ripottelin paistokertojen välissä seuraavat mausteet:
6 tl lipstikkasuolaa
0,5 dl tomaattipyrettä
1 tl sokeria
0,5 tl valkopippuria
Tämän jälkeen uunipata päätyi uuniin 150 asteeseen, aina välillä kävin sitä hieman siellä härkkimässä ja loppuvaiheessa lisäsin purkin smetanaa ja toisen kermaa.
Kaikkineen pata pötkötti uunissa reilun 3 tuntia, valmiin padan päälle pilkoin vielä pari suolakurkkua. Eväät syötiin riisin kanssa ja ai että, oli hyvää!
Tänään keittiössä valmistui helppoa ja nopeaa ruokaa. Maustamattomia broilerin rintafileitä pintamausteella. Lisukkeeksi tein muusia ja tsatsikia.
Broitsufileet:
1 kg broilerin rintafileitä (miedosti suolattuja)
Pinnan voiteluun tein seoksen, jossa oli oliiviöljyä, soijakastiketta, tilkka hunajaa ja reilu teelusikallinen fariinisokeria. Voitelin fileet, päälle ripottelin paprikajauhetta, himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta myllystä ja valkosipulijauhetta. Käänsin fileet toisinpäin ja sama homma uusiksi.
Kaveriksi pellille pilkoin pari isoa sipulia ja luumutomaatteja, ne pyöräytin pienessä määrässä oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, päälle myllystä himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta.
Annoin broilerfileiden maustua huoneenlämmössä parikymmentä minuuttia ennen kuin heitin kaveriksi pellille sipuli-tomaattikasvisseoksen, kasvisten päälle nakkasin vielä fetakuutioita.
Uunissa lämpöä 200 astetta kiertoilmalla ja paistoaika n. 15 minuuttia. Annoin broitsun ja kasvisten vielä tasata makuja kymmenkunta minuuttia folion alla.
Enpä muista, koska viimeksi olen keittänyt vispipuuroa! Neiti kesäheinä saapui mummilaan ihan vaan ”päiväseltään” aamusta ja kappas. Mustaviinimarjamehua juodessaan totesi, että mummi, se on ihan tositosi hyvää se puuro, missä on tätä mehua. Hetken kyseltyäni hoksasin neidin tarkoittavan mustaherukkavispipuuroa.
Puolilta päivin ”piipahdus” olikin jo muuttunut yökyläilyksi, eli suuntasin neidin kanssa hakemaan hänelle yökamppeita kylän toiselta laidalta. Neiti on toki ollut aiemminkin yökylässä, mutta edellisestä yöpymisestä on pieni ikuisuus ja siihen aikaan paras ajanviettopaikka oli pihan trampoliini. Tänä kesänä tramppaa ei koottu eikä hän tuolloin ollut vielä alkuunkaan niin ”iso” kuin nyt kohta 10-veenä on, joten lähitienoon leikkikentät houkutti kovin.
Niinpä neidin suunnattua lähileikkikselle, mummin toki sinne ensin saateltua, päädyin kaivamaan pakkasesta viime syksynä keitettyä mustaherukkamehua sulamaan. Huomaa hyvin, että vispipuuroa ei ole keitetty enää aikoihin ja sitä kautta ohjekaan ei ihan tuosta vaan mittasuhteiltaan putkahtanut mieleen. Löytyi onneksi netistä perusohje mehusta keittäen, joten tällä mentiin.
1 l mustaherukkamehua lantattuna
1,5 dl mannasuurimoita
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
Mehu ja sokeri kattilaan kuumenemaan, kiehuvaan nesteeseen mannasuurimot joukkoon ja sekoitellaan hetki. Levy sen verran pienelle, että kiehuu kevyesti. Keitellään kymmenkunta minuuttia, toki muistetaan muutama välisekoitus ettei tartu pohjaan. Lisätään suola ja vaniljasokeri ja asetellaan kylmään veteen jäähtymään. Kun puuro on jäähtynyt haaleaksi vatkataan kuohkeaksi ja siirretään toiseen astiaan.
Mitä kauemmin malttaa vatkata, niin sitä kuohkeampaa puurosta saa. Niin hyvää ja ihanan kuohkeaa!
Yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani on ollut ja on edelleen Sopranos. Edellisen kerran olen tainnut sarjaa tuijotella likemmäs parikymmentä vuotta sitten, mutta nyt lomalla sadepäivinä, kuistilla kahvin juomisen ja virkkauksen lomassa, aloin katsoa sarjaa ihan ensimmäisestä jaksosta lähtien.
Ja sieltähän tämä ruokaidea sitten iski, eli ziti. Lohturuokaa, jonka nimi vilahtelee aika-ajoin taajaan Sopranosin jaksoissa. Ohjetta kaivoin aikani pitkin netin ihmeellistä maailmaa ja lopulta päädyin ottamaan pohjaksi ruoalle Baked Ziti-ohjeen. Ohjeen löydät kuvineen täältä. Ihan yksi yhteen ohjeen mukaan en sapuskaa päätynyt vääntämään, sillä lisäsin hieman aineiden määrää ja sitä kautta mausteidenkin. Eikä niitä zitejäkään löytynyt paikallisesta marketista, vaan niiden tilanna käytin PennePiccoloita.
Tässä nyt sen mukainen ohje, minkä itse tein. Kastikkeeseen tulevien aineiden lisäksi tarvitaan mozzarella-raastetta, Ricotta-juustoa ja parmesania.
Oliiviöljyä isoon pataan pohjalle ja sitten lähdetään pyörittelemään padassa sipuleita hieman pehmeämmäksi. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet lisätään jauheliha ja paistetaan sitä samalla ahkerasti koko komboa pyöritellen.
Jauhelihan juuri ja juuri kypsyttyä lisätään sen joukkoon mausteet eli:
1,5 rkl paprikajauhetta
0,5 tl chilihiutaleita
3 tl sipulijauhetta
1,5 tl suolaa
1,5 tl mustapippurirouhetta
Jälleen pyöritellään koko komeutta padassa, pari minuuttia oli varsin passeli aika. Sitten päästäänkin nesteiden ja muiden mausteiden lisäämisen pariin eli:
500 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
reilu 2 dl vettä
1,5 tl oreganoa
1,5 tl sokeria
1,5 tl basilikaa
1 tl lipstikkasuolaa
Sekoitellaan hyvin ja kun koko komeus alkaa kiehua laitetaan pataan kansi päälle, pienennetään lämpöä niin, että kannen alla porisee kevyesti ja siirrytään pastan keittoon.
Pastaksi valikoitui Barillan piccolini penneä ja se sopi mainiosti tähän ruokaan. Pastan kypsyttyä valutellaan vesi pois ja lisätään pastan joukkoon muutama kauhallinen jauhelihakastiketta. Sekoitellaan hyvin, kipataan pasta-jauhelihasekoitus uunivuokaan ja lisätään päälle Ambrosi-Ricotta-juusto isohkoina nokareina. Loput kastikkeet kipataan päälle ja koko komeus peitellään runsaalla juustoraasteella.
Juustoina itsellä oli Pirkan parhaat-sarjan Provolone-Mozzarella-raastetta 300 g, lisäksi raastoin vielä päälle Parmareggion-parmesania, joka oli nerokkaasti pakattu kuorettomana tikkuna josta raastaminen oli todella helppoa.
Folio kevyesti päälle, uuniin 175 asteeseen ensin 20 minuuttia folion alla ja sen jälkeen vielä viitisentoista minuuttia ilman foliota. Tuli muuten hyvää, mutta ensi kerralla taidan kokeilla Ricottan tilalle jotain toista sulatejuustoa.
Liotin perunoita hetken vedessä ja kippasin ne sitten siivilään, huuhtelin vielä isoimmat tärkkelykset pois. Ladoin uunivuokaan kerroksen perunaa, päälle runsaasti valkosipulijauhetta, useampi pyöräytys Santa Marian-myllystä ja muutama pyöräytys Himalajan suola-myllystä.
Samalla kaavalla jatkoin kunnes kaikki perunat oli sievästi ladottuna vuokaan. Sekoitin keskenään kerman, ranskankerman, valkosipulituorejuuston ja suolan ja kippasin koko komeuden päälle.
Vuokaan kansi päälle, uuniin kiertoilmalle 175 astetta n. 1h 30min. Perunoiden kypsyyden pystyy selvittämään kokeilemalla haarukalla ovatko ne pehmeitä.
Meillä tuota Santa Marian mausteseosta menee aivan älyttömästi, sillä sitä tulee lykättyä hieman ruokaan kuin ruokaan. Sama tyyli on aikuisikään ehtineellä vielä kotona asuvalla kokkaavalla pojalla, joten onko ihme. Suosittelen kokeilemaan, jos kyseinen tuote ei ole entuudestaan tuttu.
Tälle päivälle oli varattu oikeastaan vain yksi kunnon homma muun kesälomailun oheen ja se oli hirvipyöryköiden pyöräyttely. Tietysti joku heräsi aivan liian aikaisin, mutta toisaalta. Ehdinpä siinä aamun aikaisina tunteina valmistella pyöryköiden seuralaiset, eli kuoria neljä kiloa perunaa ja siivuttaa niistä puolet valkosipuliperunoita varten. Toinen puolikas perunoista päätyi jääkaappiin odottamaan huomista ruokailua.
Aamusta ennätin hyvin myös ihastella värieroa lipstikkasuolapurkeissa, maku niissä on etiketistä poiketen kutakuinkin sama. Lipstikkasuolaahan päätyi tämän päivän hirvenlihamassaankin.
Lihamassan valmistus alkoi mausteilla, eli aluksi laitoin isoon astiaan korppujauhot, nesteet ja mausteet ja annoin niiden seisoa siellä sen hetken, että korppujauhot turposi hyvin. Tämän jälkeen lisäsin jauhelihat, kananmunat ja perunajauhoja ja sekoitin massan kunnolla tasaiseksi. Toki siinä piti sitten paistaa se testipihvikin, ennen kuin massa päätyi jääkaappiin makuja tasaamaan.
Hirvipyöryköiden ohje:
3 dl vettä
1 prk ranskankermaa
3 dl korppujauhoja
3 rkl paprikajauhetta
3 tl maustepippuria jauhettuna
4 tl mustapippuria rouheena
6 valkosipulin kynttä murskattuna tai 4 tl valkosipulijauhetta
6 tl lipstikkasuolaa
4 tl suolaa
Sekoitellaan koko komeus keskenään riittävän isossa astiassa ja annetaan korppujauhojen turvota noin kymmenkunta minuuttia. Sen jälkeen homma jatkuu näin:
Sekoitellaan kaikki huolellisesti tasaiseksi massaksi ja suosittelen ehdottomasti paistamaan koepihvin ennen kuin massa saa mennä jääkaappiin makuja tasaamaan n. tunnin ajaksi. Itse lisäsin vielä himpan lipstikkasuolaa koepihviä maisteltuani.
Kun taikina on ehtinyt tasaantua päästäänkin siihen hassunhauskaan osioon eli pyörittelyyn. Tästä määrästä taikina tuli pyöriteltyä 112 ihan kunnon kokoista pyörykkää. Pyörykät paistoin airfryerissa 200 asteessa 9 min, ennen ensimmäistä satsia suihkaisin Sallisen vuokasprayta fryerin koriin. Paiston puolessa välissä ravistelin koria niin, että pyörykät olivat varmasti irrallaan toisistaan ja saivat tasaisesti väriä.
Eiköhän näistä muutama pakastimeenkin päädy, ainakin tarkoitus olisi näin. Sen verran hyviä näistä tuli, että valalle en moisesta silti mene.
Oma suosikkini pastakastikkeista on pitkään haudutettu jauhelihabolognese, joka on täysin tomaattipohjainen. Mausteina siinä on mustapippuria, timjamia, basilikaa, valkosipulia ja lihalientä sekä tietysti sokeria, jota tulee turautettua liki soosiin kun soosiin makuja avaamaan.
Näin kesäaikaan ruokaa on välillä kiva saada pikakaavalla ja tänään olikin pikabolognesen vuoro. Onneksi jääkaapissa on aina Korpelan lihapyöryköitä, joten nopealla kaavalla niiden kautta. Tokihan se eilen tehty lipstikkasuolakin houkutteli ja aikani mietittyäni totesinkin kokeilevani miten se toimisi lihaliemen korvikkeena.
Tämä kastike valmistui vartissa eli samassa ajassa mikä meni pastan keittämiseen. Ja kyllä. Tässä on todellakin oiottu.
Tomaattikastike:
2 tölkkiä tomaattimurskaa
3 tl lipstikkasuolaa
tl sokeria
valkosipulijauhetta oman maun mukaan
hyppysellinen mustapippuria
Kaikki kastikeainekset kasariin ja kiehumisen alkamista odotellessa pilkoin paketin lihapyöryköitä puolikkaiksi.
Toimi! Lihaliemikuutio oli varoiksi odottelemassa pöydällä, mutta niin vain nakkasin sen takaisin kaappiin kastikkeen maun tarkistettuani.
Ruokajuomana, kuten aina kotona ruokaillessa, Gefiluksen Samettinen.
Nojatuolin uumenista 