Ja ihan perinteisissä lomamerkeissä, eli nyhtöä. Tällä kertaa pala oli 1,7 kg ja ohjeena ihan peruskuviot mitkä ennenkin. Lisäksi leivoin briosseja, tietty, ja tein ihan suosilla kolminkertaisen taikinan. Eihän tuosta pitäisi tulla kuin se 36 sämpylää, mutta ne ovat isokokoisia. Tällä kertaa ajatuksena oli raakapakastaa osa, joten päädyin tekemään suosilla pienempiä.
Loppujen lopuksi sämpylöitä tuli pyöritettyä 56 kappaletta, eli isoja en tehnyt. Mitään ihan onnettoman kokoisiakaan niistä ei silti tullut, pakkaseen menevistä pyörittelen tarkoituksella vielä himpan pienempiä kuin tänään ja huomenna syötävistä.
Nyhtöpossu tuli revittyä uunivuoassa sillä aikaa kun taikina nousi ja samalla keittelin makuliemen sille. Itse en edelleenkään oikein välitä nyhtöhamppareista ruokana, mutta lapset näitä rakastavat ja syön niitä sitten samalla kertaa minäkin.
Meikäläisen iltapalathan on jokseenkin omituisia, myönnetään. Pääsääntöisesti niihin kuuluu tasan tarkkaan maan mainio smoothie (turkkilaista jogurttia, mustikoita, mansikoita, kaurahiutaleita, banaania, gefilusjuomaa) ja vaihtelevasti lisukkeena toimii lihapyörykät (kylminä tai kuumina) tai nakit (kylminä tai keitettyinä) tai ihan vaan juusto- ja leikkelesiivut.
Eli omituinen iltapala. Nakkien ja lihapyöryköiden kaverina pitää aina olla dippiä, sillä sehän se on hyvää. Tällä kertaa lähdin ihan keulimaan dippini kanssa, yleensähän käytän siihen vain sitruunapippuria ja valkosipulimurskaa, mutta tänään päätin ryhtyä villiksi ja viriiliksi ja lisäsin joukkoon vielä ketsuppiakin. Nam.
Illan toinen riemupläjäys oli tyttären lähettämä kuva riiviöstä. Oli ollut niin kovin hiljaista, että tytär oli alkanut ihmetellä hiljaisuuden syytä ja kas. Näinpä. Pentu on pentu on pentu ja oli se sitten ihmis- tai koiramerkkinen, niin kyllä. Hiljaisuus on usein merkkinä luvattomista teistä ja touhuista.
Villahousut ovat edenneet tänään muutaman väriraidan verran toisen puntin osalta, saapa nähdä saanko ne vielä tällä viikolla valmiiksi.
Oma suosikkini pastakastikkeista on pitkään haudutettu jauhelihabolognese, joka on täysin tomaattipohjainen. Mausteina siinä on mustapippuria, timjamia, basilikaa, valkosipulia ja lihalientä sekä tietysti sokeria, jota tulee turautettua liki soosiin kun soosiin makuja avaamaan.
Näin kesäaikaan ruokaa on välillä kiva saada pikakaavalla ja tänään olikin pikabolognesen vuoro. Onneksi jääkaapissa on aina Korpelan lihapyöryköitä, joten nopealla kaavalla niiden kautta. Tokihan se eilen tehty lipstikkasuolakin houkutteli ja aikani mietittyäni totesinkin kokeilevani miten se toimisi lihaliemen korvikkeena.
Tämä kastike valmistui vartissa eli samassa ajassa mikä meni pastan keittämiseen. Ja kyllä. Tässä on todellakin oiottu.
Tomaattikastike:
2 tölkkiä tomaattimurskaa
3 tl lipstikkasuolaa
tl sokeria
valkosipulijauhetta oman maun mukaan
hyppysellinen mustapippuria
Kaikki kastikeainekset kasariin ja kiehumisen alkamista odotellessa pilkoin paketin lihapyöryköitä puolikkaiksi.
Toimi! Lihaliemikuutio oli varoiksi odottelemassa pöydällä, mutta niin vain nakkasin sen takaisin kaappiin kastikkeen maun tarkistettuani.
Ruokajuomana, kuten aina kotona ruokaillessa, Gefiluksen Samettinen.
Lipstikkaa kasvaa pihan perällä ihan mahdoton määrä ja aiemmin sille käytön keksiminen on ollut jokseenkin haastavaa. Kun aikani olin ensin tutkaillut mitkä mausteet itselleni aiemmin vieraalle lihalle, sille villisialle, kävisi niin johan sille tuli käyttöä. Villisiassa lipstikka toimi täydellisenä maun antajana!
Tästä innostuneena päädyinkin tutkimaan mitä kaikkea lipstikasta voisi kehitellä ja kas. Lipstikkasuola putkahti kerran jos eräänkin koneen näytölle. Kehuttiinpa sitä jopa lihaliemen korvaajaksi, joten ei kun tuumasta toimeen.
Päädyin noudattamaan Himoleipurin vinkkejä lipstikkasuolan teossa eli lipstikka päätyi tuoreena blenderin uumeniin. Heitin sinne ohjeistuksen mukaisesti merisuolaakin himppasen sekaan mutta niin. Kyllä se on pakko todeta, että smoothien tekoon hankittu hyvä kone ei todellakaan ole enää alkuunkaan niin hyvä vaativammissa paikoissa.
Lopulta sitä lipstikkarouhetta oli vähän siellä sun täällä, sillä päädyin irrottamaan blenderin astian useampaan kertaan ja avittamaan rouhintaa leikkaamalla saksilla yrttejä. Sitkeys palkitaan ja niin vain minulla oli kuin olikin suht hyvin rouhittua yrttisilppua. Silppua oli kaikkineen puolisen litraa kulhossa ja päädyin yhdistämään useamman sivuston kautta saamani vinkit.
Toisaalla kun suolan määräksi oli laitettu sama kuin silpun, toisaalla taas suolaa neuvottiin laittamaan puolet silpun määrästä. Heitin suolaa silpun sekaan lopulta 3,5 dl joka oli mielestäni passeli määrä.
Himoleipurin ohjeistuksen mukaisesti jatkoin touhua, eli silppu pellille, uuniin kiertoilmalla lämpötilaksi noin 30 astetta ja ei kuin muihin puuhiin. Kävin useampaan kertaan sekoittelemassa silppua ja kas. Viisi tuntia myöhemmin totesin sen kokolailla kuivaksi. Annoin sen levähtää vielä pellillä parin tunnin ajan, levähdyspaikaksi valikoitui lievästi kuumahko kuisti.
Lopuksi surautin kuivan silpun vielä blenderissä, siinä hommassa kapine toimikin kerrassaan mainiosti ja niin vain elämäni ensimmäinen lipstikkasuola on nähnyt päivän valon.
Nyt lipstikkasuolasatsi 2 on uunissa kuivumassa, eilen hyödynsin pelkät lehdet ja tänään uuniin kuivumaan lehdistä ylijääneet varret. Mainio tuote, etten sanoisi. Huomenna lipstikkasuola pääsee maustamaan hirvipyöryköitä.
Nojatuolin uumenista 