Lisukkeet

Keskiviikon kotkotuksia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Välillä fiilistely on enemmän kuin paikallaan. Kuten sellaisina päivinä, jolloin töistä pääsee hyvissä ajoin ja fiilis kotiutuessa on loistava. Niin loistava, että kun alkaa keittiössä touhuamaan huomaa töistä hihaan tarttuneen hyvän mielen tarran päätyneen työtasolle perunakattilan viereen. Pakkohan moisen hyvän tuulen on jatkua perunoiden kuorinnan ja keittiön tasojen siivoilunkin ajan, jopa siinä määrin, että on pakko laitella kynttilä fiilistelyn määrää lisäämään.

Ruokakin osoittautuu ihan mahdottoman hyväksi, perunamuusi onnistuu nappiin eikä sille häviä pikaisesti kyhätty tomaattinen hirvipyörykkäsoosikaan. Onneksi niitä pyöryköitä tuli tehtyä reippaalla kädellä pakkaseenkin, muuten moiset pikaruokahommat pitäisi toteuttaa eineksistä, jotka toki ovat hyviä mutta eihän ne nyt hirvipyöryköitä voita millään!

Kylkeen on hyvä tuupata aamulla marketista mukaan tarttunutta hapankaalia, sitä ihan mahdottoman hyvää, joka on melkein yhtä hyvää kuin mummun tekemä, se mitä lapsena tuli lapattua joka ruoan kaverina ja välillä kun mummun silmä vältti, niin ihan vaan pelkältäänkin.

Eihän se marketin versio nyt tokikaan sitä mummun tekemää päihitä, mutta sitä nyt ei päihitä mikään. Edes itse sitä ei ole onnistunut tekemään, vaikka yrityksiä onkin ollut, sillä jokin siitä jää puuttumaan. Tietäisi vain mikä. Mummullahan ei ollut siihen mitään sen kummempaa reseptiä kirjoitettuna missään, mutta lapsuudesta muistan vallan hyvin valmistuksen.

Paljon kaalia raasteena, porkkanaa raasteena, merisuolaa, hapanleipäsiivuja, mustaherukan lehtiä ja niin. Ihan karsean paha käry, joka hallitsi mummun keittiön porstuaa vielä pitkään sen jälkeen kun varsinainen herkku oli jo valmistunut ja päätynyt pakastimeen pieniin pakastepusseihin. Yritetty on, eikä vain olla onnistuttu, joten on tyytyminen tähän liki yhtä hyvään malliin.

Ruokailun päälle on hyvä vetää happea eli juoda iltapäiväkahvit, tuijotella dokumenttia telkkarista ja heilutella pyöröpuikkoja. Villikset ehtii viittä vaille valmiiksi, vielä jää mietinnän alle pitäisikö vyötäröstä purkaa aloituskerros ja lisätä sinne vielä pari senttiä mittaa. Niinpä. Nähtäväksi jää.

Iltasella voi sitten epätoivoisesti yrittää pienentää sitä smoothiemääräänsä, se määrä kun tuli tavaksi kun poika oli vielä kotosalla. Poika kun joi myös iltapalansa lisukkeeksi lasillisen smoothieta ja nyt on tuntunut, että itse on pitänyt kiskoa sitä liki kaksin käsin aamupalana kun sitä vain tulee ihan älytön määrä sillä omalla vakiosatsilla. Melko lähelle oikeaa määrää osuttiin pienentämällä jogurtin määrää yhdellä ruokalusikallisella, kaurahiutalemäärää puolella desillä ja marjojen ja mehunkin määrää himppasen.

Tottahan sen päivän voi päättää sitten miettimällä että hittolainen hei! Se hemmetin lääkehoitotallenteen uudelleen katselu unohtui siinä fiilistelyn lomassa. Että joo. Toivottavasti mieleen jäi riittävästi juttuja tenttiä varten. No, onpahan jotain jännitettävää.

Säilöntäpuuhia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Lomakin päättyy aina ajallaan, niin nytkin. Keittelin vielä loman päätteeksi itselleni flunssakauden selättäjää (tai näin ainakin uskon) eli inkiväärishottia ja samalla kertaa tuli touhuttua pari kipollista pikkelöityjä punasipuleita.

Ne ovat muuten ihan käsittämättömän hyviä vähän kaiken lisukkeena! Ehkä nyt ei keittojen, mutta voileivälle, nam, ruoka-annoksen lisukkeeksi, nam, salaatissa, nam, ihan pelkältään, nam. Aivan huippuhyvä apuväline punasipuleiden ja noin yleensäkin sipuleiden siivutuksessa on mandoliini. Siis ei, ei se soitin vaan tämä:

Aivan mahdottoman huippuhan tämä on myös valkosipuliperunoita tehdessä, tai säilykekurkkuja tai no, kaikkea mitä pitää pilkkoa tai siivuttaa pieneksi. Eihän tämä nyt tietenkään toimi pehmeiden rehujen kanssa, mutta kaikki kova menee tuosta vaan pieneksi.

Pikkelöityjen sipuleiden ohje on muuten helppo, sipulit on toki pääasiassa, itse siivuttelin niitä n. 700 grammaa ja mausteliemeksi tein marttojen ohjeen mukaisen 1-2-3-liemen eli tässä tapauksessa näin:

1,5 dl etikkaa

3 dl sokeria

4,5 dl vettä

Kaikki liemiaineet kattilaan, kiehautus ja kippaus siivutettujen sipuleiden päälle. Ei ollut kovinkaan haastava homma se, ei. Seuraavalla sipuleiden tekokerralla voisi nakitella miehen sipuleiden kuorintapuuhiin, en ole tänäkään päivänä keksinyt miten ne kuorisi niin ettei vedet lentäisi silmistä. Sillä keinoa voisi samantien tehdä niitä vaikka useammankin purnukan, ne kun säilyy avaamattomina hyvinä jääkaapissa kuukausitolkulla ja varsin kiva lahjaideakin ne on.

Dippiä iltaan

/ Irmeli / Jätä kommentti

Meikäläisen iltapalathan on jokseenkin omituisia, myönnetään. Pääsääntöisesti niihin kuuluu tasan tarkkaan maan mainio smoothie (turkkilaista jogurttia, mustikoita, mansikoita, kaurahiutaleita, banaania, gefilusjuomaa) ja vaihtelevasti lisukkeena toimii lihapyörykät (kylminä tai kuumina) tai nakit (kylminä tai keitettyinä) tai ihan vaan juusto- ja leikkelesiivut.

Eli omituinen iltapala. Nakkien ja lihapyöryköiden kaverina pitää aina olla dippiä, sillä sehän se on hyvää. Tällä kertaa lähdin ihan keulimaan dippini kanssa, yleensähän käytän siihen vain sitruunapippuria ja valkosipulimurskaa, mutta tänään päätin ryhtyä villiksi ja viriiliksi ja lisäsin joukkoon vielä ketsuppiakin. Nam.

Illan toinen riemupläjäys oli tyttären lähettämä kuva riiviöstä. Oli ollut niin kovin hiljaista, että tytär oli alkanut ihmetellä hiljaisuuden syytä ja kas. Näinpä. Pentu on pentu on pentu ja oli se sitten ihmis- tai koiramerkkinen, niin kyllä. Hiljaisuus on usein merkkinä luvattomista teistä ja touhuista.

Villahousut ovat edenneet tänään muutaman väriraidan verran toisen puntin osalta, saapa nähdä saanko ne vielä tällä viikolla valmiiksi.

Uunilohta ja kasviksia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kesällä haluaa välillä päästä helpolla ruoanlaitosta ja mikäs sen helpompaa kuin uunissa yhdellä kertaa tehtävät ruoat. Uunilohi on ehkä yksi maailman yksinkertaisimmista ruoista, lohifile uunivuokaan, päälle sitruunapippuria ja suolaa.

Kasviksetkaan ei kummoista työtä kaipaa, pilkkomisen vaiva taitaa olla isoin homma. Tällä kertaa uuniin päätyi parsaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja porkkanaa. Mausteiksi kasviksille riittää oliiviöljy, suola, valkosipuli ja vinegrette. Lisäksi heitin päälle fetakuutioita paiston puolivälissä.

Sen verran riehaannuin, että tein vielä lisukkeeksi tsatsikia eli turkkilaista jogurttia, raastettua ja valutettua tuoretta kurkkua, valkosipulimurskaa, suolaa ja sokeria.

Broitsufileet uunissa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tänään keittiössä valmistui helppoa ja nopeaa ruokaa. Maustamattomia broilerin rintafileitä pintamausteella. Lisukkeeksi tein muusia ja tsatsikia.

Broitsufileet:

1 kg broilerin rintafileitä (miedosti suolattuja)

Pinnan voiteluun tein seoksen, jossa oli oliiviöljyä, soijakastiketta, tilkka hunajaa ja reilu teelusikallinen fariinisokeria. Voitelin fileet, päälle ripottelin paprikajauhetta, himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta myllystä ja valkosipulijauhetta. Käänsin fileet toisinpäin ja sama homma uusiksi.

Kaveriksi pellille pilkoin pari isoa sipulia ja luumutomaatteja, ne pyöräytin pienessä määrässä oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, päälle myllystä himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta.

Annoin broilerfileiden maustua huoneenlämmössä parikymmentä minuuttia ennen kuin heitin kaveriksi pellille sipuli-tomaattikasvisseoksen, kasvisten päälle nakkasin vielä fetakuutioita.

Uunissa lämpöä 200 astetta kiertoilmalla ja paistoaika n. 15 minuuttia. Annoin broitsun ja kasvisten vielä tasata makuja kymmenkunta minuuttia folion alla.

Jouluvalmisteluja

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jouluhan se sieltä taas tulla tärskähtää paikalle ja nyt kun torpan piparitouhuaja otti ja muutti viimein omilleen, niin pakkohan se oli ottaa piparitouhut eilen omiin käsiin. Piparit tuli perinteiseen tapaan ihan kaupan pakastealtaan taikinasta. Samalla päädyin kokeilemaan maustekakun tekemistä, mutta niin. Kuivakakut ei oikein ole juttuni, joten eipä tuon koostumuksessa hurraamista ollut. Kakku oli jokseenkin ylikiinteää mallia, maku kyllä oli ihan ok eli jokuhan siinä meni pieleen.

Perinteiseen tapaan joulukukkina lähtee maailmalle jälleen näitä limppuja. Tein tänään kolme litran taikinaa, kaksi ihan perusmallia eli ruisjauhoilla ja yhdessä satsissa korvasin ruisjauhot jälleen grahamjauhoilla, tämä siksi että yhden kukan saajan vatsa ei ruista kestä. Makuun jauhojen vaihto ei kovinkaan paljon onneksi vaikuta. Limppuja tuli kaikkineen 10, 6 valtavan kokoista ja 4 himppasen järkevämmän kokoista.

Siinä leivonnan lomassa, ts taikinan nousemista odotellessa tein joulua varten myös punasipulipikkelsiä ja kiitin itseäni siitä, että tajusin kesällä ostaa mandoliinin. Sillähän sipulin siivutus kävi suitsait sukkelaan ja ilman kyyneleitä. Viimeisen taikinan nousua odotellessa uskaltauduin sitten kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran sinapin valmistusta.

Moinen ideahan iski aamulla siinä ylen uutisantia netistä selaillessa. Strömsössä oli tehty kymmenen minuutin sinappi ja väittivät, ettei ole vaikea alkuunkaan joten mikäs. Töihin kun kurvailin joka tapauksessa marketin kautta (ne punasipulit) niin nappasinpa samalla sitten sinappijauhetta ja sinapinsiemeniä. Ja tottahan nuo turisivat! Sinapista tuli todella hyvää!

Limppu-urakan valmistuttua piti jo luovuttamani keittiöosastolla, mutta mikä lie hulluuskohtaus siinä iski ja niin vaan päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla vielä tiikerikakun teon siihen loppuehtooseen. Eilen kuivakakkuohjetta kaivellessa ja perinteiseen maustekakkuun päätyessäni kun törmäsin myös tiikerikakkuohjeeseen, joka vaikutti vallan mainiolta.

Tämän kyseisen tiikerikakun tekotapa kun oli kokolailla sama kuin epäonnistuneen maustekakun ja pakkohan se oli lähteä kokeilemaan, että mikä siinä maustekakussa nyt oli mennyt sitten niin mönkään. No nytpä tiedän. Ei ne valehtele, kun väittävät, että voin pitää olla oikeasti huoneenlämpöistä, samoin munien ja niin, väittäväthän ne vielä, että rasva ja sokeri pitää vaahdottaa keskenään ihan KUNNOLLA, eikä vaan vähän sinne päin.

Aivan täydellinen koostumus! Ainoa mikä nyt sitten vielä kaipaa harjoittelua on saada raidat oikeasti raidoiksi, tosin aika nopeasti hoksasin miten toisestakin raidasta olisi oikeasti saanut raidan, eikä suinkaan mitään täplää. Mutta kuten sanottu. Se koostumus ja maku. Bueno!

Nyt alkaa jouluvalmistelut olla aika hyvällä mallilla, maanantaina jatketaan sitten lopuilla keittiöosaston touhuilla.

Kurkkusalaattiohje

/ Irmeli / Jätä kommentti

Muutama päivä sitten törmäsin Facebookin kotiruokaryhmässä aivan älyttömän hyvältä vaikuttaneeseen kurkkusalaattiohjeeseen. Minä kun en erityisemmin piittaa mistään kruusailusta tai tuunailusta siinä kohtaa kun on kyseessä perinteiset herkut ja niihin luen kurkkusalaatinkin kuuluvan.

Alkuperäinen ohje oli ämpärilliselle ja ämpärillisenhän minäkin sitten päätin tehdä, etenkin kun ohjeen kommenteissa mainittiin kerran jos toisenkin, että sen voi säilöä lämmittämättömällä kuistilla vaikka läpi talven ja aina se on yhtä herkullista ja säilyvää, vaikka lämpötilat siellä vähän heittelisivätkin pakkaselta plussalle.

Joten niin. Töiden jälkeen suuntasin läheiseen markettiin hakeakseni tarvittavat ainekset. Avomaankurkkuja pusseihin latoessani ennätin hetken miettiä sitäkin, että näinköhän pitäisi ostaa uusi talousämpärikin samalla kertaa, mutta niinhän siitä kävi että muistikuvani väitti kivenkovaan talousämpärin kannen olevan keittiön kaapissa kun niitä alkukesästä raivasin.

Kotona ryhdyinkin samantien toimeen. Avomaankurkut lavuaariin pesuun, yleiskone silppuriosineen esiin ja talousämpäriä noutamaan. Niinpä niin… Eipä sitä hemmetin kantta sitten löytynytkään mistään, joten mitä hemmettiä. Onneksi kaapissa oli tupperin 7,5 litrainen kulho kansineen joten mikäs. Pienennetään sitten sen verran satsia, että sen saa siihen sopimaan.

Näin jälkikäteen blondiaivot sanoo, että 10-litraisesta kun vähennetään 7,5-litraiseen on syytä jakaa aineiden määrä neljällä ja kertoa saatu tulos kolmella. Siis näin jälkikäteen. Voin kertoa, että tupperin kippo tuli likipitäen ääriään myöten täyteen enkä todellakaan pystynyt sekoittelemaan aineksia siinä, vaan talousämpärissä. Toisaalta, menipä vielä paremmin sekaisin, kun kippasin ne sekoittelun jälkeen siihen tupperin kippoon.

Ohjekin olisi toki kiva, eikö? Tämä ohje on nyt sitten neljälle kilolle kurkkua, ei viidelle kuten alkuperäinen ohje.

4 kg avomaankurkkuja

2 kiloa sipulia

tillipuntti

Liemi:

0,8 l etikkaa

0,4 l vettä

16 dl sokeria (itse käytin hillosokeria, kuten ohjeen jakanutkin kertoi käyttäneensä)

4 rkl suolaa

Pese ja raasta avomaankurkut. Kuori ja raasta myös sipulit (YÄK, mikä homma ja mikä kirvely silmissä) ja silppua joukkoon tilli. Sekoittele ämpärissä hyvin sekaisin.

Kiehauta liemi ja kippaa se ämpäriin, sekoittele ja sulje kansi. Malta 3 päivää ja nauti. Epäilenpä, että meillä tuo määrä ei kauaa happane kipossa, siinä määrin hyvä lisuke se on vähän siihen sun tähän evääseen.

Ohjettahan voi varioida ja niin moni oli tehnytkin, oli lisätty paprikaa, todettiin sinapinsiementenkin siihen passaavaan samoin kuin valkosipulin ja niin edelleen, mutta minähän en tosiaan varioinut vaan kiskoin juuri eikä melkein ohjeen mukaisesti.

Nyt kun avomaankurkut on kohtuu halpoja ajattelin huomenna pyörähtää heti aamusta työmatkalla hakemassa lisää niitä ja nakata huomenna vielä ihan sen ämpärillisenkin tulemaan. Ajattelin tosin kokeilla seuraavaan satsiin, josko silputtu sipuli toimisi yhtälailla, sitä kun saisi kaupan pakastinaltaasta ilman, että joutuu itkemään silmiään päästään valmistusvaiheessa.

Niin. Täytyy tosin muistaa samalla reissulla ostaa uusi kansi talousämpäriin.

Nyhtöhampparit

/ Irmeli / Jätä kommentti

Nyhtöhampparit on yksi lasten lempiruokalajeista meillä. Näiden perusaineet on briossisämpylät, nyhtöpossu ja coleslaw.

Lisätäytteinä meillä on aina salaattia, tomaattia, kuivattua sipulia ja sitruunapippuridippiä. Osa lapsista ottaa väliin vielä tuoretta kurkkua tai suolakurkkua, niin ja ketsuppiakin joku taitaa sinne turauttaa.

Itse en saa syötyä kuin yhden hampparin aterialla, mutta lasten mielestä nämä ovat niin herkkua että he syövät vaikka väkisin kaksi per ruokailu. Mikäs siinä.

Coleslaw (täydellinen)

/ Irmeli / 2 kommenttia
Kuva ei tee kunniaa, mutta maku!!!

Nyhtöpossun seurana meillä on aina coleslawta. Aina! Monenlaisia ohjeita on tullut kokeiltua, mutta sitä ihan täydellistä omaan makuun ei ole osunut kohdalle. Tänään tuunailinkin sitten ihan tosissani makua ja o-m-g! Nyt se osui!

n. 500g varhaiskaalia (valkokaalikin käy)

2-3 porkkanaa

Yritin jälleen uutta suikalointikeinoa, juustolastaa, mutta hei. MEVO – mä en vaan osaa. Edellisellä kerralla raastoin kaalinkin, mutta mielestäni siitä tuli liian vetistä joten tänään kaivoin yleiskoneen esiin ja laitoin suikalointiterällä kaalin suikaleiksi. Koosta tuli täydellinen! Porkkanat raastoin karkealla terällä ja sekoitin kaalin kanssa yhteen.

Kastike:

hieman reilu 1 dl Hellmansin majoneesia

1 ranskankermatölkki (150g)

1 rkl hunajaa

1 rkl Dijon-sinappia

2 rkl valkoviinietikkaa

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

Kaikki aineet kulhoon ja lusikalla sekaisin. Kipataan raasteen joukkoon ja annetaan maustua mielellään muutaman tunnin, vielä parempi jos malttaa yön yli odotella.

En tiedä mikä tällä kertaa osui niin kohdalleen, mutta tästä tuli todella hyvää! Oli lähestulkoon hankalaa jättää kippoa jääkaappiin maustumaan, kun jotenkin tuli maisteltua kerran toisensa jälkeen. Hups!