Nyt kun tässä on joutunut tottumaan siihen, ettei pysty syömään pureskeltavaa ruokaa, niin pakkohan se on välillä kokeilla jotain ihan omaakin iänikuisten kaupan valmistuotteiden tilalle. Tomaatti on aina ollut ihan lempparikasvikseni ja ehkä juuri siksi tässä on tullut maisteltua useamman firman tomaattikeittoja, jotka toki on olleet hyviä, mutta nyt oli ihan pakko kokeilla tusata soppaa ihan itse.

Voin kertoa. Sairaan hyvää! Vielä kun annokseen upotti muutaman fetakuution, leipäsiivun pilkottuna ja raejuustoa, niin johan oli taivaallista ja täyttävää. Suosittelen kokeilemaan! Hommahan alkoi tietysti tomaattien kalttaamisella, itselläni oli n. 1,3kg kypsiä terttutomaatteja. Mitä kypsempi niin sen parempi, näin väitän.

Kalttaaminen taas on yksi maailman simppeleimmistä hommista, ristiviilto tomaatin kärkeen, hetkeksi kiehuvaan veteen ja kun kuori alkaa irrota viiltokohdan vierestä niin tomaatit ylös vedestä. Sitten vain kiskotaan kuoret irti, monesti ne lähtee ihan puhtaasti sormilla, mutta voihan siinä halutessaan käyttää vaikka veitsen syrjääkin apuna.

Tässäpä vielä ohjeen ainekset, jos joku haluaa kokeilla.

10 kypsää terttutomaattia
200g sipulikuutioita
3 valkosipulinkynttä
2 kanaliemikuutiota
0,7l vettä
2-3rkl tomaattipyrettä
2rkl sokeria
1tl suolaa
silputtua tuoretta basilikaa
useampi pyöräytys himalajansuolamyllystä
useampi pyöräytys roasted garlic and pepper-myllystä
5 siivua paahtoleipää

Lorautin pataan tilkan oliiviöljyä ja pyörittelin sipulikuutioita ja valkosipulimurskaa padassa, samalla pilkoin tomaatit pienemmiksi poistaen samalla karaosat niistä.

Sipulien pehmittyä ja saatua hieman kullansävyä kylkeensä lisäsin pataan pari kanaliemikuutiota, tomaatit ja niiden leikkaamisessa laudalle tiristyneen mehun sekä vettä. Pilkoin tuoreen basilikan pieneksi silpuksi, nakkasin sen sekaan lisäten samalla suolaa ja sokeria, ja pyöräytinpä joukkoon vielä himalajansuolaa ja roasted garlic and pepper-mausteseosta.

Viimeiseksi kaivoin esiin paahtoleipää, leikkasin kuoriosat siivuista pois ja laitoin ne hieman pienempinä paloina pataan. Kansi päälle, levy niin pienelle että soppa edelleen kiehui ja muihin puuhiin. Välillä toki kävin uteliaana hämmentelemässä ja nuuhkimassa ja ai että, mitkä tuoksut padasta tulikaan!

Sopan poristua pari tuntia kaivoin esiin sauvasekoittimen ja vedin sopan sileäksi kattilassa. Makustelin, lisäsin vähän mustapippurirouhetta ja himalajansuolaa ja makustelin uudelleen. Poikakin siihen tuli lusikkansa kanssa hääräämään ja hieman siinä kimpassa arvoimme, että heitämmekö sekaan vielä tuorejuustoa vai emme, ja niinhän siinä kävi, että jääkaapista löytyneen valkosipulituorejuustonkin loput päätyi soppaan.