Saimme kuolinuutisen Patesta. Toistaiseksi päivityksiä ei tule. Pate.
Kirjoittaja: Irmeli
Parasta joulussa
Rauha ja hiljaisuus.
Pientä viivästystä
Piti niin panostaa villahousujen valmiiksi saamiseen ja hilkulla se kyllä olikin, mutta ei vaan jaksanut enää illalla ketkua pidempään. Päivä kun osoittautui yllättävän kiireiseksi, jo aamusta kaivelin yleiskoneen uudemman kerran kaapista esiin ja ryhdyin joululimppujen vääntöön. Samalla ihastelin toki jääkaapissa sulamassa olevia villasikapaistipaloja, ne odotti pilkkomista, ruskistusta ja kastikkeeseen pääsyä.
Pari litran taikinaa tuli tehtyä, loppusaldona oli kuusi limppua. Kolme niistä päätyi joulukukkasiksi, yhdestä limpusta nuorimmainen söi aamupalana puolet. Joulukukkien väsääminenhän aiheutti tietysti sen, että aamupäivästä ajelin vielä kesken puuhien pitkin kyliä viemässä niitä limppuja saajilleen, joten riistasoosin teko jäi myöhempään.
Maailmanmatkaaja poikanen soitti pitkän videopuhelun, joulu aiheuttaa selvästi jonkinlaista kotikaipuuta. Etenkin ruokia tuo tuntui kaipaavan, manaili sitä, että pupeltaa mitä ilmeisimmin aattona nuudeleita. Enpä sitä pojalle nyt kertonut, mutta tarkoitus on laittaa riistasoosia pojalle pakkaseen tuokollinen, saa sitten kotiuduttuaan siitä nauttia.
Tällä kertaa riistasoosi saa makua timjamista, tomaattipyreestä, lipstikkasuolasta, valkosipulista sekä soijakastikkeesta. Solahti sinne joukkoon hieman myös erinäisiä pippureita myllystä, joten oletusarvoisesti herkkua on tiedossa joulupöydässä. Kinkunkin nostin illalla valmiiksi paistopussiin, puoliso tuuppasi sen yöllä nukkumaan siirtyessään uuniin.
Kaiken muun touhun keskellä innostuin väsäämään jääkaappiin yön yli tekeytymään tomaattisipulisalaatin ja pikkelöityjä pinasipuleita, ne kun toimii mainiosti joulupöydässä. Siivoilun jätin ihan suosilla aatolle, joulupuuron hautuessahan se imurikurvailu sujuu näppärästi.
Tontun matka alkaa olla liki päätöksessä, tällä kertaa pääsette ihmettelemään luukun 23 tölkkiä, joka on italialaista Birra Chiaraa. Panimon mukaan tämä passaa mainiosti pizzan kylkeen, sitä ei tosin taida ihan hetkeen olla tarjolla.
Tonttukin jatkoi kekkulointiaan pitkin Panimoa, tällä kertaa tunnelmat oli tällaiset: ”Tonttu istahtaa mallassäkkien suojaan, huokaisee syvään ja nakkaa muutaman ohranjyväsen viereensä laskeutuneelle varpuselle. ”Olen pieni veljesi, tulen Tallinnasta,” hyräilee Kepukka itsekseen, pyyhkäisee kätensä sarkahousujen persauksiin ja lähtee takaisin kololleen.”
Vuoden ankein päivä
Ankeana päivänä parasta tekemistä on ehdottomasti kutominen ja kahvin juonti. Jotenkin ennätin miettiä paljon omaa äitiä, sillä hänen kuolemastaan tuli maanantaina tarkalleen 28 vuotta aikaa. 28 vuotta, se on pitkä aika olla äidittä. Olin 25-vuotias kun äiti kuoli. Isä kuoli liki kaksi vuotta äitiä aiemmin, tuolloin olin juuri ehtinyt täyttää 24 vuotta.
Isää en niin kovin ole kaivannutkaan vuosien varrella, mutta äitiä on kyllä ollut ikävä kerran jos erään. Olisi ollut vielä niin monta kysymystä ja niin paljon tarvetta saada kysyä neuvoja, mutta minkäs teet. Kaikkihan täältä joskus lähtevät, mutta jotenkin kaksi päivää ennen joulua kuolema tuntui silloin ja tuntuu edelleen kovin epäreilulta.
No, moisissa mietteissä villahousutkin etenivät ihan hyvää kyytiä, saattaa hyvinkin olla, että ne valmistuu vielä jouluaatoksi. Villatakki odottaa jatkoa, se on tällä hetkellä puoleen perseeseen asti pitkä enkä osaa oikein päättää kuinka pitkän siitä teen. Mietintää aiheuttaa myös kuviot, pitäisikö niitä tehdä helmaan vai ei.
Kalenterista putkahti vihdoin toinen limu, tällä kertaa päärynää on tiedossa. Edellinenkin on vielä maistamatta, mutta ehtiihän sen jossain vaiheessa. Sun’n Peaceful Pear on Panimon sivujen mukaan ”täyteläinen, pehmeä ja sopivan makea.” Uskotaan, mutta maistaminen saa vielä odottaa.
Tonttuhan se riekkuu edelleen siellä Panimon nurkissa, tällä kertaa tarina jatkuu näin:”Haverin syötyä tehokasta työaikaa, Kepukka tekee pikaisen toteavan kierroksen varastoon, merkitsee kaverit järjestyksen miehiksi ja kiitää vielä vilkaisemaan tilannetta panimomestarin valtakunnassa. ”Mestari on mestari vaikka humalassa keittäisi,” tuumaa tonttu.”
Matka jatkuu
Ush, mangon makuista lonkeroa? Saapa nähdä kuka tämän sitten juo, itselle ei oikein maita moinen. Toisaalta, tonttu jatkaa seikkailujaan: ”Onneksi tölkin nakkaaja ei ole nokialaisia koripalloilijoita, ohi menee kuin entiseltä tontulta talvipäivänseisaus ja Kepukka pääsee pälkähästä. Puristimen rouskuttaessa vieressä tonttu kuittaa muistiinpanoihinsa: ”Surkeasta heittotaidosta huolimatta oivallista sakkia nämä kekkeruusit…””
Loman alkamisen kunniaksi tuli piipahdettua ruokailemassa Panchossa. Ruoka oli varsin hyvää ja onneksi olen viimeinkin tajunnut, että meksikolaisessa ruokapaikassa ei kannata ottaa perusannosta eli vuohenjuustobroitsua vaan sitä muka meksikolaista ruokaa. Wrap toimi todella hyvin ylikypsällä possulla, suosittelen.
Arsenal
Aika urakka näissä sukissa oli, mutta ihan mukava urakka. Lankoina näissä on 7-veljestä ja käytin 3,5 mm pyöröpuikkoja. Looppasin molemmat sukat yhtäaikaa, näin sain takuuvarmasti samankokoiset eikä tarvinnut laskea kerroksia.
Kudoin ihan perusvillasukat niin, että aloitukseen loin valkoisella 60 silmukkaa ja tein 10 kerrosta 2o,2n-joustinta. Vaihdoin langan punaiseen kutomalla ensin yhden kerroksen aina-oikein-neuletta. Sen jälkeen kudoin varsille mittaa kaikkineen 51 kerroksen verran. Kavensin pois 4 silmukkaa samalla kun vaihdoin takaisin joustimeen, jota tein 10 kerrosta.
Kantalappuihin otin jälkeen valkoisen langan ja tein vahvistettuna neuleena sekä kantalapun että kantapohjan kavennusosan. Vaihdoin takaisin punaiseen lankaan ennen kiilakavennuksia. Kärkiosaan vaihdoin jälleen valkoisen langan.
Sukkien valmistuttua silmukoin varsiin kuviot, alkuperäinen kuvio löytyi mm. Pinterestistä, mutta päädyin piirtämään sen uudelleen niin, että sain siitä hieman kapeamman. Kuvio-osan leveys on 38 silmukkaa, Pinterestistä löytämässäni se taisi olla 40 eli mitään isoa muutosta siihen en tehnyt.
Lopuksi vielä ihan peruskäsittelyt lankojen päättelyn jälkeen eli liotus pyykkietikkavedessä, ylimääräisen veden pois puristelu pyyheliinan sisällä ja kuivatus sukkablokeilla. Ihan komeathan niistä tuli.
Joulukukkia
Joulun ajan ensimmäiset joululimput on leipaistu ja kylille kuskattu, toisin sanoen kiikutin muutamalle työkaverille limpun joulukukan virkaa toimittamaan. Tämähän on perinne, joka on elänyt jo likemmäs 15 vuoden ajan, joten ei sitä oikein sovi lopettaakaan.
Koska tänä jouluna meillä on huomattavasti vähemmän väkeä kuin yleensä, niin päädyin ratkaisuun etten leivo omalle sakille kuin yhden satsin eli kolme limppua. Siitä riittää sopivasti naapuriinkin vietäväksi. Leivon limput omaan pöytään vasta ensi viikolla, sillä mielestäni limppu on parhaimmillaan kokolailla uunituoreena. Tokihan sen voi pakastaakin, mutta jotenkin meille ei se malli ole iskostunut käyttöön.
Loman alkaminen on niin huippujuttu, että huh! Vähin erin on alkanut takki tyhjetä, loppuviikko töissä oli jo ihan kidutusta. Onneksi nyt ehtii latailla akkuja ja voi käyttää aikaa juuri haluamallaan tavalla eli mm kutimet tulee saamaan kyytiä. Lisäksi ajattelin yrittää saada aikaiseksi ja siivoilla ainakin keittiön kuivatarvikekaapit, mutta nähtäväksi jää miten senkin käy.
”Joulukukat” päätyi sellofaaniin ja kalenteri puolestaan tarjoili Stoutia. Stout on Panimon sivujen mukaan ”musta, irlantilaistyyppinen olut, jossa on tukeva paahteisuus ja miellyttävä maltaisuus”. Aika selvää on, että minä en tule olemaan se tämän oluen maistaja, tummat oluet ei vaan tipu vaikka mikä olisi. Ehkäpä mies kelpuuttaa tämän joulusaunakaverikseen?
Tonttu jatkoi reissuaan: ””Esteitä on elämän tiellä, usein myös kuoleman kinttupolulla.” Juuri kun Kepukka on vaipumassa historiansa syvimpään Räntä-Nysten epätoivoon, kuuluu oven kolahdus.”
Joulu tulla jolkottaa
Jokseenkin varma merkki siitä, että joulu on jo lähes ovella on vuosittain tämä: miehen töistä saama joulupaketti. Paketin sisältö on vaihdellut vuosittain, viime vuosina sisältö on ollut näitä jouluherkkuja, mutta onpa ollut vuosia, jolloin sisältönä on ollut ihania kotimaisia tuotteita kuten esim. aivan käsittämättömän upea villaviltti.
Miehelle kävi muuten hieman ikävämmin tuossa muutama päivä takaperin, tai tarkemmin oikeastaan viime lauantaina kun olimme lähtötohinoissa kohti Nokia Areenaa ja Raskasta Joulua-konserttia. Hänpä sitten päätti laitella suojakäsittelyt kenkiinsä ja nappasi ”kenkäplankkipullon” eteisen kaapista sen kummemmin sitä katsomatta.
Eihän tuo vaivautunut edes laittamaan rillejä päähänsä, suhautteli vain menemään ja ihmetteli, että miten ne kengät nyt muuttuu niin kummallisen näköisiksi. Että näinkös ne ensin on ennenkin näyttäneet heti suihkailuiden jälkeen vai mikäs…. Niinpä! Kannattaisi hieman ehkä katsoa mikä pullo sieltä kaapista käteen kapsahtaa! Vuokasuihketta kun joudutaan olosuhteiden pakosta säilyttämään meillä samassa kaapissa kuin mm. kertakäyttöhanskoja, jatkojohtoja ja niin. Sitä miehen kenkäplankkia.
Päädyin kokeilemaan toisen merkkistä hiusväriä kuin olen yleensä tehnyt ja mikäs, ihan hyvä väri tälläkin tuli. Ehkäpä kaipaisin kuitenkin vielä lisää sitä kunnon kuparisuutta, mutta tokihan pohjaväri vaikuttaa paljon. Käytössä tämä oli varsin miellyttävä, tosin tuo harjaosa oli aivan turhanpäiväinen kapine. Toinen mikä on osoittautunut jokaisessa hiusväripaketissa ihan täydeksi turhakkeeksi on mukana tulevat kertakäyttöhanskat. Kaupasta ostetun hanskapaketin tuotteet on miljoona kertaa paremmat.
Amarylliskin on alkanut ihastuttavasti ”räjäyttämään” nuppujaan auki, nyt niitä näkyy tässä kukkavarressa jo kuusi kappaletta. Edelleenkään toinen kukkavarsi ei osoita minkäänlaista avautumisen merkkiäkään, mutta eiköhän sekin vielä ehdi. Minkähän ihmeen takia en ole aiemmin hankkinut joulukukaksi amaryllista? Hyasintteja, joo, ja joulutähtiä, mutta amarylliksia. Miksi? Sen kun tietäisi.
Joulukalenteri tarjoili tällä kertaa Micro Neipan, joka on Panimon sivujen mukaan mieto ja aromikas pintahiivaolut. Mielenkiintoista. Sitähän voisi jossain kohtaa vaikka ottaa ja maistaa. Tonttukin pääsi jatkamaan omia seikkailujaan: ”Kepukan keikkuessa tölkkiradalla, tossu lipsahtaa alta ja tonttuparka liukuu kuin rasvattu näätä kohti linjalle jäänyttä avonaista tölkkiä. ”Onneksi osuin tyhjään tölkkiin”, tuumaa Kepukka ja alkaa miettiä ulospääsyä pinteestä.”
Tiukkaa teki, mutta valmista tuli
Hohoo! Valmistuihan ne! Aamulla tein viimeiset silmukoinnit ja laitoin sukat hetkeksi likoamaan pyykkietikalla ryydytettyyn veteen. Sukat saivat kuivaa rauhassa ja kas, tulihan niistä vallan upeat! Ohje sukkiin ilmestyy blogiin jossain kohtaa, todnäk joulun aikaan kun aikaa on paremmin touhuilla.
Nyt puikoilla jatkaa heiluntaansa kaksi keskeneräistä projektia eli villahousut ja villatakki. Ilmoitin töissäkin jo, että ihan hetkeen EN tee yhtäkään ns tilaustyötä. Välillä pitää saada pyhittää puikot ihan vain omille tekemisilleen ja omille ajatuksilleen.
Sain aivan mielettömän upeita uutisiakin, BFF oli paitsi saanut pitkän pitkän kotoilun päälle mahdollisuuden työkokeilujaksoon juuri omassa unelmapaikassaan eikä siinä edes kaikki. Lisäksi häneltä oli kysytty ihan toiselta taholta josko hän tahtoisi alkaa tehdä neulesuunnittelua yhdelle lankamerkille. JES! Olen niin kertakaikkisen onnellinen ja tyytyväinen BFFn puolesta.
Kalenterista putkahti Mosaic Ipa, mielenkiintoista. Limppari numero kakkosta ei ole edelleenkään näkynyt, onkohan kaikkien limusten aika vasta jouluna? Tontun reissu jatkuu, eli ”Astiointiosastolla on hiljaista. ”Eipä ole vielä väki ehtinyt pikkujouluista töihinsä”, huomaa Kepukka ”Ja raporttinikin on kovin heppoinen, pitääpä keksiä keppoinen HUPS ”Nytpäs otti ohrainen.””
Kohta helpottaa
Kuin heikkopäisenä tuli koko vapaa-aika silmukoitua, mutta ei. Eipä ne silmukoinnit yhden päivän aikana valmistuneet, vaikka niin olin ajatellut. No, montaa silmukointikerrosta ei onneksi jäänyt hoitamatta, joten huh. Tänään ne viimeinkin valmistuu. Ja syytä onkin. Olen laskenut aikatauluni sen mukaisesti, että ennen joulua ei ennätä enää minkäänlaisia tilaustöitä hoidella
Amarylliksen kukinto antaa edelleen odottaa räjähdyshetkeä, nyt näyttäisi että yhdestä varresta olisi tulossa viisi kukkaa. Ehkä siellä jossain piilottelee vielä kuudeskin, mene ja tiedä. Kasvissa on myös toinen kukkavana, mutta siinä ei näy vielä pienintäkään avautumisen aikomusta.
Mies oli kokkaillut varsin mainiota soosia pastan seuraksi, niin perusversiota kuin olla voi, eli eipä siinä ollut mitään ihmeempää, mutta maku oli mainio. Kaupan lihapyörykät ovat varsin hyvä pelastus tällaisilla kiireviikoilla. Tomaattimurskaa, riittävästi mausteita ja pyörykät sekaan ja kas, siinä se. Jokin salainen mausteosa miehellä taitaa tosin olla, itse kun en soosista ihan sellaista saa.
Kalenterista tuli Big Apple-siideri. Maistettaviin sekin päätyy vaikka en erityisemmin pidäkään siideristä, Tonttu jatkoi joulukiiruitaan panimon suunnalla kutakuinkin tähän malliin: ”Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse lipsumaan sano Tartsani”, lohkaisee Kepukka ja naurahtaa huojentuneena onnistuneesta laskeutumisesta. ”Ei huomautettavaa, piste käymiselle”, kuittaa Kepukka ja jatkaa matkaa.”
Nojatuolin uumenista 