Yleensähän teemme matkamme omatoimityyppisesti, eli varaan lennot ja hotellit omin päin. Tämä taisi olla kolmas pakettimatkamme, joka on toki järjestelyjen osalta helppoa, mutta ehkä siitä jotain jää silti pois. Tällä kertaa otimme vieläpä All-inclusiven, aiemmilla matkoilla olemme ottaneet lähes aina vain aamupalan kylkeen, Kanarialla meillä oli puolihoito eli aamupala ja illallinen sisältyi matkaan.

Olen melko varma, että ihan hetkeen emme tee pakettimatkoja emmekä todellakaan ota All-inclusivea sillä ainakin itselle tulee sellainen olo, että pakkohan se on siellä hotellilla syödä. Paikallisissa paikoissa ei tule käytyä ja koska kyseiseen pakettiin kuuluu sekä se aamupala, lounas että illallinen ja lisukkeeksi on lykätty vielä hotellin snackbarin vapaa käytö niin arvaahan sen.

Tuntui, että jatkuvasti oli aika syödä jotain. Koska Teiden retkipäivänä olimme varanneet aikaisen aamupalan, joka sitä kautta oli myös suht kevyt emmekä ennättäneet lounaalle, niin kappas. Jopa se snackbar olikin mainio paikka! Ihan itse sai rakennella mieleistään snackia ja olihan ne hyviä!

Muutenkin tuntui, että syötyä tuli ihan ylettömiä määriä, jopa niin että välillä ei ehtinyt nälkäkään tulla ennen kuin oli aika siirtyä jälleen ruokien pariin. Pakettiin kuului myös kahvikulman käyttö, ja tietysti tietyt viinit, oluet ja paukut. Niitä ei tosin tullut juurikaan hyödynnettyä, koska olihan se nyt mukavampi käydä liikkumisen lomassa jossain paikallisessa baarissa tai ravintolassa.

Välillä yritin lounaalla syödä kevyemmin ja vähemmän ja mikäs. Ei sekään huono ratkaisu ollut, kummasti jaksoi sen jälkeen touhottaa illalliseen asti ilman pienintäkään nälän tunnetta ja ennen kaikkea ei iskenyt se väsymys, mikä usein tulee jos ja kun syö liikaa. Miehellä annoskokojen pienentäminen ei sitten ihan pelittänytkään, joka aivaten ainoalla kerralla kun oli tarjolla jotain mitä ei ollut vielä tullut maistettua.

Viimeisenä iltana kävimme ennen illallista vielä tutustumassa ”kylän” toiseen reunaan, missä emme olleet vielä käyneet ja poikkesimme aivan mahdottoman upean näköiselle terassille ottamaan yhdet. Aikeissa oli ottaa paikallinen mojito, se kun oli vielä kokeilematta, mutta tarjoilija kehoitti kokeilemaan negriittaa ja herttinen sentään.

Olipahan juoma! Itselle tuli juomasta mieleen jumalan käsi, jo ”lasi”, johon se oli rakennettu painoi ihan älyttömän paljon. Ideana oli ottaa ensin makua palaneesta sitruunarenkaasta, oletan siinä olleen sokeria, ja sen jälkeen imaista juomaa. Hyväähän se oli!