Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin lomakin. Ehkäpä jatkossa otamme suosilla kymmenen päivän repäsyjä, sillä jotenkin jäi jälleen sellainen olo, että juuri kun alat päästä lomakohteen aikaan niin kas. Lähtöhän se koittaa. Kovin on oltu edelleen Espanjan ajassa, eipä tullut uni niin millään illalla ja aamulla ylöspääsemisessä oli reippaanlaisesti hankaluuksia. Viimeinen ilta matkalla vietettiin pääosin rauhakseen, olimmehan kiertäneet ja kaartaneet pitkin Costa Adejea useampana päivänä runsain määrin.

Matkaan mahtui yksi kunnon retkikin, eli Teidellehän me suuntasimme. Teide oli todellakin käymisen ja kokemisen arvoinen paikka, ainoa mikä jäi itseä harmittamaan oli se, ettei köysirata liikkunut puuskaisen ja navakan tuulen vuoksi. Matkan varrella poikkesimme parissa pikkukylässä, joten ihan paikoillaan ei joutunut bussissa nököttämään. Kuuden tunnin busseilu kävi silti aika reippaasti kunnon päälle.

Hotelliksemme olimme valikoineet Hovima Cool Costa Adejen ja se todellakin oli aivan huippupaikka! Rantaan oli hetken kävelymatka, samoin kauppoihin ja kyllä meidän tulikin käveltyä pitkin kylää hieman joka välissä. Ostoksilla oli pakko käydä välillä, sillä kas. Minähän unohdin pikkulaukun kotiin lähtötohinassa ja isoa käsilaukkua ei viitsinyt roikottaa koko ajan mukana. Mukaan tarttui myös Arsenalin pyyhe ja tietysti erinäinen määrä muuta pikkukrääsää tuliaisiksi.

Hotellia vastapäätä oli passelisti sportbaari Unique, jossa odottelimme heti alkuun hotellihuoneen saamista ekana päivänä. Paikassa oli ihan mieletön tunnelma ja supermukava henkilökunta, joten tuli siinä poikettua välillä ihan vain muutenkin ja tottahan sinne oli pakko päästä katsomaan Arsenalin peliä lauantai-iltapäivän kunniaksi. Arsenal muuten voitti, ihan vain välihuomautuksena.

Kotona odottikin sitten julmettu kylmyys, joka tuntuu innokkaasti jatkuvan. Aika karmealta tuntui vaihtaa +20 yli olevat lämpötilat -20 huiteleviin, hyi! Kaiken lisäksi lentoyhtiö oli kaiketi nakkaillut ruumassa ollutta laukkua hieman reippaimmin ottein lennolta toiselle vaihtaessa (?) ja kas. Rikkihän se oli mennyt. Onneksi kamat oli sentään pysyneet kapsäkin sisäpuolella. Eipä se mikään kallis matkalaukku onneksi ole, mutta silti. Tarkalleen kaksi vuotta ollut käytössä, joten ei ihan iän ja kulumisen piikkiin mene.

Tein AirBalticille matkalaukun rikkoutumisesta ilmoituksen, mutta siinä blankettia täyttäessä alkoi kyllä hämmästyttää koko kaavake. Siihen kun piti lisätä laukusta kuvat joka helketin suunnasta ja vielä vaurioistakin, kaikkineen kuvia tuli liitettyä kymmenkunta kappaletta. No, eipä hätiä mitiä, täytyy kiikuttaa laukku ensi viikolla ABn yhteistyölaukkufirmaan eli NTBoxiin ”korjausarvioon”, eli toisin sanoen vaihtoonhan se menee.