Kaunista katsottavaahan se on, talvinen kuura ja iltataivas, mutta miksi ihmeessä on niin jäätävän kylmää? Illansuussa otin testiin shokkihoidon saunassa, eli jääpalikkajalat kohti kattoa ja kunnon löylyt. Tuntui ihan siltä, että varpaat räjähtää irti jalkapöydistä, mutta kyllä ne paikoillaan pysyi. Se hyvä puoli touhussa oli, että varpaiden verenkierto meni sekaisin ja päinvastoin kuin yleensä jalat ei muuttuneet valkoisiksi eikä kukaan/mikään yrittänyt tunkea nauloja varpaiden läpi seuraavana aamuna.

Ei sittenkään, vaikka illalla vedin toppahaalarin päälle ja kävin pienen lenkin koiruuden kanssa, nenä jäätyi alle kahdessa minuutissa vaikka muuten olikin lämmin. Pakkaset tuskin toimii kenellekään näissä asteissa ja vielä vähemmän itselle, jo muutama pakkasaste kun usein aiheuttaa erinäisiä särkyjä jalkoihin. Ei tällä kertaa. Shokkihoitoa kannattanee kokeilla uudelleen?

Koiruuskaan ei oikein enää arvosta ulkoilua, lenkin perään tuo otti reporanka-asennon sohvalla ja ei siinä kauaakaan mennyt kun oli jo umpiunessa. Siinä määrin pikainen lenkki ilmeisesti väsytti, että aamullakaan ei löytynyt intoa ulkoiluun. Aiheuttaako laiskuuden pakkanen vai ikä, mene ja tiedä.

Reissuvalmistelut ei ole edenneet yhtään ja sehän tarkoittaa sitä, että nyt on pakko alkaa toimia. Jo ajatuskin siitä, että muutama päivä ja mittarissa näkyvän lämpötilan miinusmerkki vaihtuu plussaksi, lämmittää kummasti mieltä. Sitä ennen on kuitenkin hoidettava se pakkailu. Nuorimmaisen matkakortin lataaminen. Lentoruoan varaus. Yksi koulutus.

Ehkä ne kaikki jaksaa, kunhan vain muistaa mikä lennon toisessa päässä odottaa?