Nuorimmaisen lenssu se vain jatkuu ja nyt alkaa olla nähtävissä merkkejä sen leviämisestä myös puolison suuntaan. Lievää silmien pyörittelyä oli nähtävillä, kun kehoitin häntäkin napsimaan ihan suosilla sitä ceetä ja sinkkiä ja mielellään jopa inkiväärishottia. Puolison mielestä kun moiset on ihan turhanpäiväisiä, mutta jaa. Itse liputan vahvasti niiden puolesta ja niinpä päädyin jättämään aamutuimaan puolisolle aamupalatarjoilun odottamaan.

Jos kohta tautirintama näyttäisi etenevän, niin sitä ei tee matkavalmistelut. Edelleenkin on varaamatta ruoka menolennolle, ihan pakkohan se on jotain siinä syödä sillä oikeasti. Olen liian tottunut tiettyyn ruokailurytmiin ja jo ajatus siitä, että ensimmäinen ruokailu olisi vasta lähtöpäivän iltana ei oikein toimi.

Etenemistä ei ole tapahtunut myöskään laukkujen pakkaamis-osastolla, tyhjänä ammottavat ne. Syytä olisi hieman edes edetä, sillä alkuviikon olen normaalisti töissä ja sen verran hyvin itseni tunnen, että tiedän ajatustoiminnan olevan lähellä ameeban nopeutta siinä kohtaa kun työmaalta palaan. Ehkäpä se pakkailu voisi olla viikonlopun mustdo-listalla?

Mustdo-listalla on myös kukkien hoito-ohjeiden kirjaaminen. Ihan oikeasti, viimeksi poika oli listiä kaikki kukat kun muisti niiden kastelun vasta kotiin tuloamme edeltävänä päivänä. Ehkäpä laitan hänet ajastamaan jopa hälyt puhelimeen? Sen verran sain sentään sitä osiota aloitettua, että kuvasin kaikki kasteltavat kukat ja pistin pojan tuijottamaan vieressä tarjoiltuja vesimääriä.

Kaikkea sitä joutuu lomaa odotellessa miettimään.