Kahtiajakoisuutta ilmassa ja reilusti. Kun päivä alkaa mainiolla sykkeellä, mitä nyt huomaa hetkoht silleen pystyyn päästyään, että kappas. Nuorimmaisen lenssu on päässyt ihan uudelle asteelle, eli punaisia silmiä, räkimistä, köhimistä ja kurjaa oloa potenssiin kymmenen putkahtaa alakertaan.

Tottahan siinä muistaa samalla kertaa, että hei. Ihan justaansa on edessä lomareissu, josko nyt jollain voisi moiselta itse säästyä. Epäkohteliasta joo, kylmäkiskoistakin, ehkä, mutta päädyin ihan suosilla pitämään hajurakoa ja nappasin perinteisen 1c-vitamiini-, 1sinkkinappi- ja 1biotiinipilleri-satsin sijaan 2 ceetä ja 2 sinkkiä ja päädyin lisäämään aamuisen inkiväärishotin lisukkeeksi myös iltapäiväisen inkiväärishotin. Iltaista ei viitsi, se kun pissattaa kovin.

Työmaalla kuviot oli selvääkin selvemmät ja huokaisin helpotuksesta kun tiedossa oli ihan peruskaavan mukainen päivä. Oli oli, joo. Kunnes yhtäkkiä ei ollutkaan, emmepä sitten muistaneetkaan päivälle sovittua vierailua. Puolessa tunnissa koko pakka hajosi ja kirjailimme ylös uutta aikataulutusta. Ilmanko kotiin lähtöä tehdessä oli pää jokseenkin sekaisin, ja sitten se vasta sekaisin menikin kun mieleen muistui, että niin.

Sukkien toimituskin on kotimatkan varrella ja aikataulutkin jo pissii, kas kun juuri sillä kertaa töistä lähtiessä vaikka kenellä oli vielä jotain sanottavaa ja eiköhän eteen osunut ajamaan juuri se ihminen, jonka mielestä talvella kuuluu ajaa kolmeakymppiä vaikka kaikkien muiden mielestä keli on ihan perustalvikeli.

No, sukat pääsi käyttäjälleen ja tääkin kotiin, onneksi ja kas. Loppupäivä sujuikin sitten paljon paremmissa merkeissä eli tadaa! Kaikki, siis KAIKKI, keskeneräiset käsityöt villatakkia lukuunottamatta valmistui iltapäivän ja illan mittaan. Jes!

Nyt onkin sitten mietinnän alla, että ottaako vaiko ei kutimia reissuun mukaan. Vai tyytyäkö ihan vain lukemiseen. Vaikeita valintoja, ehkäpä tässä vielä johonkin ratkaisuun pääsee ennen kuin on aika loikkia siiville.