Toisinaan päivät ovat aivan mahdottoman pitkiä, ja kun päivä on pitkä niin sehän pistää paitsi väsyttämään, niin myös ärsyttämään. Aivan erityisesti pitkä päivä ärsyttää silloin, jos ja kun on itse sählännyt. Kuten nyt eilen aamulla. Tai aamulla ja aamulla, onko kello 03.00 niinkään vielä aamua?

Itselläni ei ole koskaan aikuisiällä ollut varsinaisia nukkumisvaikeuksia, ehei, pääsääntöisesti kuulun ihmisiin, jotka hippasevat petiin melkolailla kellon tarkkuudella iltaysin kanttiin ja ovat umpiunessa puoli kymmeneen mennessä. Liekö vaihdevuodet aiheuttaneet sen, että unet saattaa sitten ajoittain olla ihan mitä sattuu eli välillä nukutaan hyvin ja välillä ei niin hyvin.

Lisäksi unet ovat muuttuneet todella kummallisiksi, syytän osaltaan siitä stressiä, joka minulla varmastikin on vaikka en sitä niinkään tiedosta. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun en moista itse ”huomaa”, joskus varhaisaikuisiällähän moinen kavaluus ehti myllätä kropassani parin vuoden ajan ja tuloksena oli liki kymmenen kilon painon putoaminen niin, että lopulta ehdin käydä kaiken maailman kokeetkin läpi aina mahalaukun tähystystä myöten.

Onneksi tuohon aikaan lääkärit oli ns oma lääkäreitä ja lopulta lääkärini puhalsi pelin poikki, koska tunsi minut ja perheeni siinä määrin hyvin. Käytännössä elin tuolloin elämää, jossa olin kolmen alle kuusivuotiaan yksinhuoltaja, vaikka avioliitossa olinkin eli huolehdin ja hoidin heidät ihan yksin, enkä liikkunut mihinkään ilman heitä koskaan.

Lääkäri oli tästä tietoinen ja totesi lopulta, että hän epäilee minulla olevan piilostressin, ja sitä se varmastikin silloin oli. Ikävä puoli moisessa oli se, että olin siinä kohtaa ehtinyt laihtua jo liki neljäkymmentä kiloiseksi, joka oli juuri sen kymmenkunta kiloa liian vähän pituuteeni nähden.

Onneksi paino on vuosien mittaan palannut normaaliksi, mutta tekemistä siinä silloin reilu parikymmentä vuotta sitten oli. Siinä meni proteiinipirtelö jos toinenkin päivän mittaan kaiken normaalin ruoan lisäksi, samoin kuin jogurttia useampi purkki. Lisäksi päiväkirjan päivittäinen kirjoittaminen tuli kuvioihin, kuten myös hengähdystauot lapsista.

No, se siitä ja takaisin nykyisyyteen. Alkuviikosta heräsin puoli kahdelta yöllä ja ei, ei toivoakaan, että olisin saanut unen päästä uudelleen kiinni. Mikäpä siinä sitten. Keittelin aamukahvit vol 1 ja kyllä, siitä tuli kuulkaa superpitkä päivä, vaikka yllättävän hyvin jaksoinkin mennä, tehdä ja touhuta. Vastapainoksi nukuinkin sitten seuraavan yön kuin tukki ja hyvin nukuinkin.

Ja nyt päästään siihen ärsytysosaan. Aivan erityisen ärsyttävä pitkä päivä on tosiaan silloin, kun on itse sählännyt ja sehän on laji, jossa olen ollut aivan erityisen taitava useampaankin kertaan. Niin nytkin. Heräsin kesken unien ensinnäkin ihan älyttömään uneen ja huomasin siinä herättyäni, että jaa. Vessaan voisi kyllä mennä.

Tottakai kurkkasin kelloa siinä ennen kuin sängystä nousin ja totesin sen olevan ihan juur kohtsilleen neljä eli aivan sama vaikka jo nousisikin. Hieman vaatetta niskaan, kipitys keittiöön, kahvinkeitin päälle ja pissalle. Loput vaatteista päälle ja kurkistus kelloon. ÄRSYTYS! Eihän se mitään kohtsilleen neljää ollut, mitä vielä, sehän oli juuri ehtinyt kolmeen. Huoks.

Piiiiiitkä päivä tiedossa siis. Ja niin, ainahan sitä voisi koettaa josko saisi vielä unta, mutta sen verran hyvin tunnen itseni, että kun olen tiettyyn kohtaan aamupuuhissani päässyt on ihan turha edes yrittää uudelleen nukkumaan. Joten vaihteeksi juodaan aamukahvit vol 1 ja vol 2. Toisaalta. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin seuraavana yönä nukutaan taas kuin tukki.