Kappas vaan. Facebookin muistoista osui silmään kummallinen kuva parin vuoden takaa. Miten ollakaan, niin matkaa on odoteltu ihan samoille päiville kuin tänäkin vuonna ja suuntakin on kokolailla sama. Hieman pelottaa ehkä ne lennot, mies kun ei pysty kunnolla istumaan kuin maksimissaan sen puolisen tuntia, sen jälkeen olo alkaa olla sietämätön.

Edelliselle reissulle onnistuin varaamaan meille istumapaikat isommalla jalkatilalla, tällä kertaa moiset paikat oli ehtinyt mennä ennen kuin paikkoja varasin. Eli voi hyvinkin olla tiedossa aika levoton lento, etenkin jatkolento Teneriffalle. No, kaipa tuosta taas selvitään, onhan niistä ennenkin selvitty.

Tapparatumput pääsi silmukointivaiheeseen, yhdet Tapparasukat odottaa samaa ja mites tässä sitten taas kävikään. Yksi kavereista laitteli illalla viestiä, että hups. Pilasin sitten pojan villasukat konepesulla, et millään saisi tehtyä tilalle toisia. Pakkohan se oli käydä lankaostoksilla ja hakea toivottuja lankoja, eihän se nyt sovi että toisen varpaat palelee talleilla ja ohjastustreeneissä, ja entä jos niitä paleltaa kisalähdöissä?

Eli niin. Sukat keikkuu puikoilla ja silmukoinnit odottavat vuoroaan. Parempi siis jatkaa hommaa, josko valmistuisi ennen lomaa kaikki keskeneräiset (paitsi villatakki, joka ei ole edennyt…).