Tyttären tytär yökyläili ja sehän se kuulkaa oli varsin hauskaa. Kymppivuotiaan kanssa oleminen on jo aivan erilaista kuin pikkunatiaisten, itse toimittaa oikeastaan eväiden hoitopuuhia, neidillä kun on ihan omat kuviot joita haluaa mummilassa tehdä. Yksi niistä on koiran rapsuttelu, toinen jäiden syöminen ja koiralle syöttäminen ja kolmas niinkin simppeli kuin piirtely.

Toki yksi tärkeä osa on pelisessio enon ja tädin kanssa, se hoidetaan joka kerta, ja tietystikin myös omaan ”kammariin” kamojen levittely. Pientä murinaa neidissä aiheutti toki muorin vaatimus siitä, että ennen kuin touhutaan mitään muuta hoidetaan läksyt pois alta. Neiti oli sitä mieltä, että ne voi jättää kotona tehtäväksi, muori nyt kuitenkin voitti mielipidekilpailun ja niin vain neitonen ne touhusi muorin valvovan silmän alla.

Kolmannet Ipatkin siinä valmistui ilta- ja aamupuhteina, Eiköhän Ipat nyt ole hetkeksi niin nähdyt, vaikka myönnän että värinvaihto vihreäksi oli hyvinkin piristävää. Ilveksen logon silmukointi vain on ihan totaalisen täydellisen hanurista, muutenhan se on ihan ok mutta kun pitää aina vielä mustalla tehdä korostuksia silmukoidun keltaisen päälle. Yäk.

Nuorimmainen hääräili aamutuimaan keittiössä omiaan, kuuntelin kaapin ovien kolinaa ja outoja ääniä aikani ja lopulta päädyin kurkkaamaan mitä tuo touhusi. Syksyllä Vapriikista pojalle ostamani termospullo pääsi vihdoin käyttöön, hän kun oli päättänyt täytellä sen kuumalla kaakaolla minkä sekoitteli ensin tuopissa valmiiksi. Onneksi kurkkasin, veikkaan että suurin osa kaakaosta olisi päätynyt lavuaariin, sillä eihän poika ollut mitenkään tietoinen siitä miten juoman saa tratin avulla helposti pulloon.

Aivan pian on muuten maanantai ja sehän tarkoittaa sitä, että maailman matkaaja saapuu kotiin! Yksi pojista hänet nyt sitten noutaa Helsinki-Vantaalta ja oletusarvoisesti lapsonen on kotona kun palaan työmaalta. Olen muuten onnistunut pitämään edelleen seuraavan viikon tyhjänä, huh! Jotenkin tämä kulunut viikko vei mehut ihan totaalisesti ja vaikutti jo uniinkin.

Kovasti on tullut seikkailtua mitä oudoimmissa paikoissa tällä viikolla ja kas, onpa sitä tullut ammuskeltua zombejakin kiväärillä yhdessä unessa. Liekö unien vauhdikkuus sitten aiheuttanut sen, että unimäärät on jääneet kovin onnettomiksi, aamukahvit puoli kolmelta on ehkä hieman turhan aikaisin enkä nyt kovin paljon arvosta vapaapäivänä neljältä aamukahvitteluakaan. Huoks.