Sain yhden isoimmista aarteista käsiini joulunpyhinä ja olen yrittänyt saada kirjenippua luettua, mutta vaikeaa se on. Vasta kaksi kirjettä on luettuna ja äitihän kirjoitti pitkästi kun kirjoitti, eli hyvinkin 7-10 arkkia per kerta. Äidin paras ystävä oli kirjeiden vastaanottaja ja kirjeet ovat vuosilta -79-84. Tuttuja juttujahan niissä on, mutta on seassa sellaisiakin asioita, joista en ole ollut millään tapaa tietoinen.

Onneksi Hannes toi paljon muutakin ajateltavaa, kuten sen että kappas. Mihinkäs meidän roskikset on lähteneet? Roskikset löytyi talon nurkan takaa, kumossa ne olivat molemmat ja olipa kaveriksi lentänyt jostain iso saavikin. Saavi ei ole meidän, omat saavit kun on saunassa ja minä keräsin lauantaina kaikki irtokapineet pihasta myteriä ajatellen.

Toinen pikkutouhu olikin sitten auton sulattelu maanantain kunniaksi. Okei, suht hyvin se lämpisi piuhan päässä mutta kun ei sitä ole luotu tänne Suomen oloihin niin jälleen edessä oli perinteinen ”ovi auki, mutta kas, ei sitten kiinni”. Hieman tuntui pahalta tyhjäkäyttää autoa pihassa useampi minuutti, mutta se on ainoa keino saada ovi takaisin toimintaan.

Maailmanmatkaajakin oli poikennut lääkärissä viikonlopun aikana, paikallinen kattimatikainen oli ottanut ja puraissut tätä käteen. Koska lapsella on onneksi hyvä matkavakuutus päädyimme siihen, että käy näyttämässä kättään, etenkin kun emme olleet täysin varmoja onko kaikki tarpeelliset rokotukset kunnossa.

Jäykkäkouristustehosteen olivat pojalle laittaneet, olivat myös rabies-rokotesarjan aloittaneet. Hyvä niin, poika on toki palaamassa n. kolmen viikon sisällä, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka saisi jonkin tulehduksen siellä helteessä heiluessaan ja vieraita kissoja paijatessaan.

Villahousutkin muuten valmistui, hyvä mä! Hovikuvaaja puuttuu edelleen pirtistä, me kun unohdimme täysin kuvata ne jouluaattona ja kas, sen jälkeen nuorin tytär onnistuikin sitten sairastumaan ja sitä tautia on nyt jatkanut edelleen. Eilen kävin pudottamassa postiluukusta levyn panadolia, ne kun oli unohtuneet ostaa apteekkireissulla.

Miespolo palasi tänään sorvin ääreen ja yritän tässä vähin erin saada arkirytmiä itsellenikin päälle, vaikka myönnetään. Ei se helppoa ole, ei. Kumman myöhään jaksanut nyt iltaisin vahdata telkkaria ja sitä kautta heräämisetkin on siirtyneet kummasti sinne kuuden kantimiin asti.

Onneksi tänään päästiin sentään perusruokien ääreen, jouluruoat alkoi pikkuhiljaa tulla korvista ulos .Nyt paluu todellisuuden ääreen eli kahvetta kuppiin ja kutimet käteen. Lomaa on onneksi vielä jäljellä vaikka arkeen onkin astuttu.