Työmaalla riehuu tauti jos toinenkin, ja jonkinlaista taudin hautomista sitä taitaa itselläkin olla meneillään. Viikonloppuna istuin osan ajasta kotosalla toppahaalari päällä, sisäinen jäätymätila oli käsittämätön. Onneksi jaksoin silti keikkailun, mutta sukat eivät edenneet kuin muutaman hassun kerroksen sunnuntaina.

Hieman kahden vaiheilla olin vielä seuraavana aamuna, että näinköhän sitä ollaan ihan työkunnossa. Niiskutusta, köhimistä ja sisäistä palelua. Mittarissa ei näkynyt mitään hälyttäviä lukemia, joten suuntasin töihin normaaliin tapaan. Ihan täydessä terässä en töissä ollut, mutta vanhalla kaavalla ja tottumuksella sekin meni.

Työpäivän jälkeen sain viimein kudottua sukat loppuun, lankojen päättely ja silmukointi odottaa vielä vuoroaan. Kaavio on onneksi tulostettuna, joten ehkäpä ne vielä tämän päivän aikana valmistuu. Oma olotila on kyllä edelleen vähän sinne ja tonne, mutta eiköhän se taas tästä. Amarylliksen nuppu antaa edelleen odottaa räjähdystä, josko huomenna?

Joulukalenterista löytyi tällä kertaa Micro Lager, mielenkiinnolla odotan koska sitä vuorostaan maistelisi. Tontun seikkailut jatkui Panimon suunnalla: ”Köykäisesti, joskin uhkarohkeasti Kepukka kiitää painetankkien ja pesukeskuksen läpivempauttaen itsensä punaisella letkulla kohti katon rajaa aina kahdeksaan metriin, käymistankin katolle.”

Ei ole muuten enää montaa aamua tarinaa jäljellä, kalenterin painokin alkaa olla vähitellen itselle varsin miellyttävä.