Kun mamma ihastelee uusimman tulokkaan nuppua on siihen sanottavansa vahdillakin. Mitenkähän tässä malttaa odottaa nupun tuotoksia, mitä ilmeisimmin punaista on tiedossa mutta millaista noin ikäänkuin käytännössä?

Eilen nautittu Raskasta joulua-konsertti oli kerrassaan mainio! VIP-pakettiin kuuluneissa ruoissakaan ei ollut mitään valittamista, hyvin ne maistui. Tietysti jälkitautina iskee väsymys, ei tällä iällä enää suoriudu edes puolille öin valvomisesta ilman että alkaa silmät lupsaamaan ja seuraava päivä on pelkkiä haukotuksia täynnä.

Menee se ehkä näinkin, yksi pyhäpäivä. Ennätin onneksi saamaan valmiiksi miehen tumput ennen konserttia, niissä se työmaa oli. Mikähän siinäkin on, että Tappara-logon silmukointi ei ole alkuunkaan niin kuormittavaa ja väsyttävää kuin Ipan? Onneksi Arsenalin sukat pääsee ehkä tänään silmukointivalmiuteen, luulenpa ettei niidenkään silmukointi ole kovinkaan raskasta.

Kalenterikin tuli avattua ja sieltähän paukahti paikalle tällä kertaa Neipaa. Panimon sivut kertoo kyseisestä oluesta näin: ”vahva suodattamaton ja pastöroimaton, aidosti käsityönä pantu olut. Sopii vaativaan olutmakuun. Aromikas pintahiivaolut. Oluesta löytyy hedelmäisyyttä vehnästä ja lempeyttä kaurasta. Humaloina käytetyt Sultana ja Citra antavat miellyttävän rungon ja maltillisen neipamaisen tunteen”. Nyt jäin kyllä miettimään, että millainen mahtaa olla neipamainen tunne?

Tontun seikkailut Panimolla saivat jatkoa: ””Keittämön ja kellarin pojat, nehän ovat vuorokauden ympäri hommissa. Sinne siis. Caramel, Luomu, Munich..” lukee Kepukka hyppiessään mallassäkiltä toiselle matkalla keittämölle. ”Onhan noita, ja hyvässä järjestyksessä. Piste mallasvarastolle.””

Mitä ilmeisimmin nämä merkittävät Sultana ja Citrakin ovat sieltä, mallasvarastolta. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Kepukalle seuraavaksi osuu kohdalle.