Hieman heikossahan tuo luonnonvalo on viime viikkoina ollut, mutta eipä hätää. Aina on olemassa kausivalot ja kynttilät. Tämän joulun alla taisin seota sitten ihan lopullisesti, siinä kauppareissulla kun tuli napattua matkaan elämäni ensimmäinen amaryllis. Kyllä. Kun se hiton kesäkukka, pelargonikaan, ei ole vielä ymmärtänyt lopettaa kukkimistaan, niin kas.

Eiköhän tämä sitten hanki tuollaisen ikuisuusprojektin, ainakin hoito-ohjeita netistä kaivellessa tuli sellainen kuva, että tätähän voisi halutessaan kukittaa vuosi toisensa jälkeen. Jaa-a. Saapa nähdä saanko aikaiseksi. Ja ennenkaikkea, onko tämäkään rehu yhteistyökykyinen. Nähtäväksi jää.

Hieman on tässä nyt kiirettä pukannut, sillä tiedossahan on se kaksinkeskeinen pikkujoulu eli Raskasta joulua-konsertti. Kiirushan taas johtuu siitä, että hiphei ja hurraa. Miehelle pitäisi saada ne hiton ipa-tumput valmiiksi ennen sitä. Eli silmukointia tiedossa, kaksin käsin melkein. Peukalot nyt kudoin sentään jo valmiiksi, jotain se on sekin.

Joulukalenterista putkahti tummaa olutta tölkki, Keisari Darkia. Mitä ilmeisimmin tölkkiä on uusittu, sillä ihan vastaavaa kuvaa ei Panimon sivuilta löydy vaikka samasta oluesta kaiketikin kyse. Tämän saa mies ottaa jossain vaiheessa hoitaakseen, hän kun silloin tällöin saattaa saunajuomaksi valita nimenomaan tumman oluen. Itse en moisesta perusta.

Tontun seikkailutkin jatkuivat, mitenkäs muutenkaan eli: ”Kepukka oikoo ovenläpäisyssä hitusen ohraantuneen nuttunsa ja tarkistaa listastaan, minne suunnata ensimmäiseksi. ”Pikkujoulupäivä”, muistaa Kepukka samassa. ”Näinköhän täällä on ketään tarkkailtavaksi?””

Nähtäväksi jää, onko.