Kalenterin ensimmäinen luukku on avattu, hyvä mä! Sieltähän putkahti Micro Ipa ja mikä hauskinta, pieni tarinan pätkä tontun elämästä: ”Hohhoijaa”, kuuluu haukotus jostain nokialaisen panimon lähimaastosta. Kuurainen lehtikasa liikahtaa juuri ja juuri silmällä nähden, kun maan uumenissa majaansa pitelevä tonttu heräilee horroksestaan.

Tästä tulee selvästikin jatkotarina, jännityksellä odotan seuraavaa osaa. Micro Ipa päätyi jääkaappiin, eipä sitä nyt ihan kehtaa ennen työmaalle siirtymistä kiskaista moista kitusiinsa.

Torppa oli hauskasti tyhjentynyt työpäivän aikana; tytär oli hakenut kaikki laatikkonsa, tuolinsa, tuulettimensa ja erinäisen määrän muuta tavaraa jo aamupäivästä. Soittelin iltapäivästä ja vielä oli edessä tv-tason haku, niin ja koiran.

Viime viikon tonttuasua esitellyt koira oli muuttunut nyt parissa päivässä sammakkoprinssiksi, jotenkin minä odotin sille ilmestyneen sarvet muutaman päivän aikana.

Olen tässä yrittänyt pidätellä itseäni kurissa kutimien suhteen, aivan älyttömän paljonhan ne houkuttaa ne Vikingin alpakkalangat, etenkin kun tilatut puikotkin saapui loppuviikosta. Mutta ei. Nyt on pakko yrittää olla vahvana, sillä jonossa on niiden silmukoitavien lisäksi myös yhdet ihan kudottavat sukat, tällä kertaa Arsenalin.

Aika huonosti on löytynyt kuvia moisista sukista, ja nekin on olleet hieman jaa-a, enpä nyt tiedä näköisiä. Päädyinkin nyt siihen, että kudon punaiset sukat ja joustimet ja kantapää tulee valkoisella. Kuvioinnithan pitäisi kaiketi tehdä sekä valkoisella että keltaisella, mutta luulenpa että niistä tulee vain valkoiset. Huoks.