Koko huusholli on varsinainen kaaos tällä hetkellä. Tyttären tavaroita on siellä täällä, kuistilla, yläkerrassa, eteisessä, olkkarissa ja jopa keittiössä. Huoks.

Pakko myöntää, että ihan hieman ihmetyttää aiemman vuokranantajan toimintatapa. Ei, missään nimessä ei minkäänlaisia myönnytyksiä missään kohtaa, kämppä tyhjäksi viimeisen vuokrapäivän kello kahteentoista mennessä tai maksat koko kuukauden vuokran kerralla.

Ehkä jollain tapaa eniten ihmetytti tapa, jolla tytärtä lähestyttiin kerran toisensa jälkeen vuokranantajan taholta. Saattaisin jopa ymmärtää, jos kyseessä olisi yksityinen vuokranantaja, mutta kun kyseessä on iso yritys jolla on asuntoja tyhjänä samassa talossa niin yhteydenotot liittyen ”asunnon näyttöön” uudelle vuokralaiselle pisti hieman ihmettelemään.

Tytär sanoi kerran toisensa jälkeen, että ei, asuntoa ei näytetä kenellekään ellei hän ole kotona, edelleen asunnossa on rescue-koira. Ja silti. Soitto toisensa perään. Että jos näytettäisiin. Ei. No, onneksi tytär on palauttanut avaimet, olkoonkin, että äidin pirtti on kaaoksen vallassa. Kohtahan sitä pääsee jo ihailemaan neitosen uutta asuntoa. Ihmettelen toki sitäkin, että miten hitokseen paljon ihminen voi vuodessa kerätä tavaraa?

Sitä todellakin on. Ehkä järkevintä on vain sulkea silmänsä. Niin se on.