Huoks. Minähän en todellakaan pidä talvesta, en yhtään. Pikkujoulujen jälkimainingeissa päätin kuitenkin lämmittää saunan, joten toppahaalari päälle, kirves kouraan ja klapeja pilkkomaan. Viime vuosina on tuntunut siltä, että tilatut klapit on aina aivan liian isoja, joten kirveen käyttö on muuttunut kiinteäksi osaksi saunomista.

Toisaalta, siinä saa hyvät alkulämmöt kun niitä mäiskii, lisälämpöä saa sitten siitä, että kantaa vedet sisältä ämpäreissä ulkosaunalle. Pääasia oli kuitenkin se, että saunassa oli ihanan lämmintä istuskella, vaikka ulkona olikin pakkasta.

Pääsyin nostamaan pelargonin, tämän seonneen mallin, kylmän kuistin ikkunalta sisälle ennen pakkasta ja lunta, onneksi. Todennäköisesti kukinta jatkuu vielä muutaman päivän, ehkä jopa viikon ajan. Tarkoitus olisi kokeilla pelargonin talvetusta, viime talvena testasin viemällä pelargonit kylmään kellariin, mutta liekö sitten se pikku-unohdus, eli kastelu jäi kokonaan hoitamatta, aiheutti pettymyksen.

Eipä ne enää lähteneet kasvuun talven jälkeen, joten tänä vuonna taidan testata versiota jossa vien pelargonin viileään vinttikomeroon, josko vaikka muistaisi kastelunkin hoitaa kun ei tarvitse kellariin rämpiä.

Pikkujoulujen ja saunonnan perään torpassa oli hieman väsähtänyttä väkeä, joten ruoaksi valikoitui ihan vain tilattua pizzaa. Mies otti salaatin, nuorimmainen poika kananugetteja ja pakko se on myöntää, että sekä miehen että pojan eväät oli miljoona kertaa paremmat kuin pizzani oli. Selitys lienee se, että emme tilanneet eväitä pizzeriasta vaan ihan perusruokaravintolasta, Patarouvasta.

Täytteitä pizzassa oli kyllä runsaasti ja hyviäkin ne oli, mutta pohja oli omituinen, venyvä ja höttöinen samaan aikaan. Seuraavalla kerralla olen viisaampi ja otan listalta jotain muuta kuin pizzaa, sikäli kun nyt tulee samasta paikasta tilattua vielä.