Oi oi oi. Yksi parhaita matkakokemuksiani on ehdottomasti ollut Itämeren toisella puolella, Tukholmassa. Matkasta on aikaa jo reilut kaksi vuotta, mutta silti se on hyvin muistissa. Päädyimme matkaan kerrankin laivalla, edellisestä laivailukerrasta olikin kulunut jo hyvinkin se parikymmentä vuotta. Menomatka tehtiin viikkarilla, paluu siljalla, joten saimme molempia laivoja aimo annoksen.

Menomatkalla söimme viikkarin a´la carte ravintolassa ja ruoka oli kerrassaan loistavaa. Yö meni mukavasti hyvässä perushytissä ja Tukholmaan päästyämme kävimme kiertämässä Vanhaa kaupunkia ennen hotellille menoa. Vanha kaupunki on oikeastaan paikassa kuin paikassa aina se yksi näkemisen arvoinen juttu.

Tukholmassa majoituimme Story Hotel Riddargatanissa, joka on pieni ja intiimi hotelli Östermalmilla. Liki vieressä sijaitsee kuninkaalliset armeijan hevostallit (kai niitä niin nimitetään?) Ilmat olivat aivan mahtavat koko reissumme ajan ja risteilimme jalan pitkin Tukholmaa nähden mitä ihanampia paikkoja. Kävimme välillä rannassa istumassa ravintolalaivassa, välillä seikkailimme pitkin puistoja ja hetkittäin ihan vain olimme.

Tietysti kävimme myös Tukholman museoalueella eli Djurgårdenin alueella ja etenkin Viikinkimuseo ja sen näyttely teki vaikutuksen. Ragnfridin saaga eli ajelukierros viikinki”laivalla” oli kokemus sekin jo itsessään ja tarina ja sen kerronta oli ihan omaa luokkaansa.

Heti ensimmäisenä iltana löysimme meille täydellisen ruokapaikan, Italianon. Se ruoka. Täydellistä, niin suun mukaista ettei mitään rajaa. Mutta kyseisessä ravintolassa oli jotain vielä upeampaa kuin se ruoka eli tunnelma. Täydellinen! Harvoin ruokaravintolassa tuntee olevansa kuin kotonaan, italialainen perheravintola parhaimmillaan!

Päädyimmekin syömään kolmipäiväisen matkamme aikana kahdesti Italianossa, mutta mikä lie aivopieru siinä iski viimeisenä iltana ja päädyimme syömään toiseen paikkaan.

Ei Ciccio´skaan huono ollut, ei millään muotoa, mutta sieltä puuttui jotain mitä siellä Italianossa oli ollut. Tunnelma. Vauhti. Tarjoilun ja tarjoilijoiden touhujen seuraaminen. Tarjoilijoiden huutelut keittiöön ja keittiöstä takaisin. Naurun remakat myös henkilökunnan taholta. Ruoka oli kyllä varsin hyvää, sitä ei käy kieltäminen mutta niin. Tunnelma.

Jotain Italianon ylivoimasta kertonee se, että vielä tänäkin päivänä jaksamme muistella elämämme parasta ravintolakokemusta ja miettiä ihan tosissamme, että hei. Täytyy kyllä mennä uudemman kerran!

Paluumatkan teimme siljalla ja nautimme tunnelmasta. Yöpyminen suoritettiin tällä kertaa ikkunallisessa hytissä ja hei. Jos vielä joskus laivalla yli pyyhkäisen niin ehdottomasti valitsen ikkunahytin, mikäli se on mahdollista. Suomen kesä (ja Ruotsinkin) ja heinäkuu, hytissä ikkuna, aivan mahtavaa katsella yölläkin saaristoa.

Mutta niin. Kuten sanottua. Pakko mennä vielä uudemman kerran sinne, Tukholmaan ja Östermalmille.