

Niin normaalia, niin normaalia, sanoo moni minut tunteva. Vaikka sen kuinka monesti on pieneen pähkinäänsä terottanut, niin aina käy samoin. Yhtäkkiä tulee mieleen, että ai niin, piti niitä pyydettyjä tumppujakin alkaa kutoa. Ja sitten tietystikin tilaat lankaa. Ja samalla päätät tilata toistakin väriä, kun tokihan ne Hjertegranin Armoniasta kudotut villahousut on suht ohuet, joten tokihan pitää kokeilla paksummastakin langasta…
Ja niin sitä tulee sitten tilattua sitä toivottua turkoosia tumppuihin ja kas, samalla vähän jotain toista väriä. Jo langan valitsemisessahan meni pieni ikuisuus, tottakai, joten puikoilla keikkuvat kirjavat villahousut joutuivat lähinnä odotuslinjalle ja aikaa kului, no tottakai, niiden ohuiden villahousujen jäljellä olevien kerien punnitsemiseen, ja niin, niiden toisten lankojen odotteluun ja tietysti siihen ihan peruselämäänkin. Huoks.
Lopulta saat kuin saatkin jatkettua villahousuja ja ajattelet, että tottahan niiden toisten lankojen tulossa nyt kestää ja pöh. Sieltähän ne tulevat kuin tykin kuula konsanaan. Ja se taas aiheuttaa sen, että pitää vähän kokeilla millaista se lanka on kutoa ja oho, hieman laskea mikä on oikea silmukkamäärä ja vaikkas mitä. Ja taas ne kirjavat odottavat. Ja samalla huokailet, että miten ihastuttavan ihanaa lankaa se uusi onkaan, se Viking Garnin Alpaca Storm! Ja tokihan se testailu pitää tehdä niihin uusiin vahvempiin villahousuihin, ei tietenkään niihin pyydettyihin tumppuihin.
Niinpä. Hulluutta konsanaan! Olen nyt kaksien villahousujen loukussa. Ohuet kirjavat ovat kyllä edenneet, mutta kuten tekstistäkin voi päätellä niin hitaanlaisesti. Ja kas, vahvemmat farkunsiniset ovat päässeet joustimen yli. Ja ne tumput. No, ne on edelleen kerällä. Toisaalta, joku aivopieru oli lankoja tilatessakin tullut, eli kumpaakin lankaa on liian vähän, joten lisää oli jo tilattava.
Ja kaiken tämän lisäksi työt häiritsee suunnattoman paljon harrastamista! Onneksi kohta alkaa loma ja voi keskittyä oikeasti harrastuksiin.